Avainsana-arkisto: yhteistoiminta

Suomi on olemassa hyvän tahtoyhteisyytensä (lue tahto-yhteisyys) vuoksi

Tutkijat ja toimittajat ovat Suomi 100-juhlien keskellä pyrkineet todistamaan, että mitään Suomen kansakuntaa ei ole olemassa. Muutama miljoona suomalaista on tahtoyhteisyytensä vuoksi toista mieltä. Kuvitteellinen yhteisö ei ole olematon yhteisö, vaikka eri kansojen puristuksista kolmen sodan kautta noussut Suomi tunnustaakin olevansa.

Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia, arveli keväällä artikkelistaan Vuoden tiedekynä-palkinnon saanut historiantutkija Miika Tervonen. 

Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole. Jostain ihmeen syystä muutama miljoona suomalaista on asiasta eri mieltä. Erityis- ja ainutlaatuisen kansan ja kansakunnan myytti tuntuu rassaavan etenkin tutkijoita. Samalla unohdetaan helposti tutkimustieto, jonka mukaan. suomalaiset ovat sekä geneettisesti että kielellisesti varsin omalaatuista porukkaa.

Mutta nämä ovat sivuseikkoja. Kansa ja kansakunta eivät ole ikuisia asioita vaan tehtyjä. Negatiivinen tulkinta perustuu virheeseen. Kehitelty ja tehty eivät tarkoita valhetta. Eikä suomalaisten tahtoyhteisyys ole valhetta. Yhteisöllisyyteen johtaa kauaskantoiset syyt, jopa armeliaat sellaiset. Suomea eikä suomalaisia kohtaan ole koskaan ollut vihaperustaisia syitä vaikka ympärillämme olevat kansat tunnustavat jatkuvan sodan vallitsevan  läsnäolon. Milloin ottomaanit, vuorostaan ruotsalaiset ja viimeisimpinä venäläiset.

Kansakuntaa ja kansakuntaisuutta koskevan tutkimuksen pioneeri Benedict Anderson kehitti käsitteen ”kuviteltu yhteisö”. Sellainen ei ole luonnollinen ja ikiaikainen asia, mutta kuviteltukin yhteisö on olemassa ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät itsensä ja mitä he tekevät.

Alun perin vuonna 1983 julkaistu ja kymmenen vuotta sitten suomennettu teos Kuvitellut yhteisöt on saanut uuden suomalaisen pokkaripainoksen (Vastapaino 2017). Julkaisu osuu hyvin saumaan nyt, kun kansoista ja kansakunnista sekä nationalismista puhutaan paljon.

Joidenkin mielestä isänmaallisuus on rakkautta, hyvää tahtoyhteisöllisyyttä, kun taas nationalismi perustuu pelkoon. Tämä ajatus on aikamoista yksinkertaistamista.

Nationalismi on kansallisuusaatetta, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa ja politiikassa. Nationalismissa ihmiset välittävät kansallisesta identiteetistään ja itsemääräämisoikeudestaan. Kaikessa voidaan mennä liiallisuuksiin, niin myös nationalismin kapeassa määrittelyssä.

Historiantutkija Jouko Nurmiainen selvittää teoksen esipuheessa Benedict Andersonin näkemystä: ”Ehkä yleisin väärinkäsitys sanaa ’kuviteltu’. Usein luullaan, että Anderson väittäisi kuviteltuja yhteisöjä jotenkin huonommiksi tai toissijaisemmiksi verrattuna joihinkin ’aitoihin’ yhteisöihin. Näin ei ole, vaan Andersonille kaikki sellaiset yhteisöt, jotka ovat niin laajoja, etteivät niiden jäsenet tunne toisiaan henkilökohtaisesti, ovat kuviteltuja ja sellaisina yhtä luonnollisia sosiaalisia olentoja kuin yhteisöt ylipäänsä”.

Andersonin esikuva oli ranskalainen historioitsija ja filosofi Ernest Renan. Hän torjui vuonna 1882 julkaisemassaan esseessä Qu’est-ce qu’une nation? (Mikä kansakunta on?) aiempien nationalistien ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta.

Renanin mukaan kansakunta on joukko ihmisiä, joita yhdistää solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen. Renan kuvaili kansakuntaa käsitteellä ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”.

”Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole olemassa”.

Se, että kansakunta ei olekaan ikuinen ja luonnollinen, ei tarkoita, ettei nationalismilla tai isänmaallisuudella olisi todellista kohdetta. Viime aikoina isänmaallisuuden käsitettä on vertailtu Suomen Ylen medioissa ajankohtaisohjelmissa ’isänmaa’-ajatuksina.
Andersonin kuviteltu yhteisö ei samaistu valheellisuuteen tai sepittämiseen. Kuviteltu yhteisö on luotu eikä huijattu. Andersonin mukaan kuviteltujen yhteisöjen erotteluperusteena ei ole syytä pitää niiden valheellisuutta tai aitoutta, vaan tapoja, joilla ne on kuviteltu.

Suomen liittyessä 2000-luvun alussa yhteiseen rahaliittoon Euroopan kanssa (EMU) ja sitten Euroopan Unioniin tämä kuviteltu yhteisö muodostui todelliseksi mahdollisuudeksi osalle suomalaisia. Nyt tutkitusti vähemmistölle suomalaisia asiasta muodostui painajainen.

”Andersonin mielestä kansakunta on syytä käsittää ”syväksi, kaiken läpileikkaavaksi todelliseksi toveruudeksi”.

Tästä Suomen ’kuviteltu yhteisöllisyys’ Euroopan Unionin kanssa vaivasi ja jopa pelotti suurta osaa suomalaisia tovereita vuosikymmenen ajan. Muodostui kuitenkin liitto mistä Suomea ei voi millään perusteella syyttää eikä vihata kenenkään kansakunnan puolelta.

”Tuntuu siltä kuin Suomen kansaa olisi ohjattu eri kansakuntien puristuksessa ilman vihaa ja syyttelyä välillä Venäjän, välillä Ruotsin vallan alla 100 vuoden välein.

Ihmiset ovat äärimmäisissä tilanteissa vaikka valmiit kuolemaan kansansa, toveriensa, toisten kaltaistensa puolesta. Tätä on tahtoyhteisöllisyys, henki. Koska kansakuntalaisuus, yhteenkuuluvuuteen perustuva identiteetti, on näin voimakas, totta kai tunnevaikutusta voidaan käyttää myös väärin. Vaan mitäpä ei voitaisi.

On vaikea kuvitella, että globaalin maailman kokonaisuudella tai vaikka EU:n tapaisella valtioiden unionilla olisi samanlaista voimaa. Hyvänä esimerkkinä on yhteistyön hakeminen ’nyt samankaltaisten’ – Englannin ja Ruotsin kanssa osallistumalla JEF-nopean toiminnan joukkojen kanssa humanitäärisiin ja jopa puolustuksellisiin tehtäviin tarvittaessa.

Nyt sitä ”voimaa” todella haetaan Suomessa ja Ruotsissa. Varsinkin Englannin ajattelutavoissa on tapahtunut Suomea kohtaan muutos viime sodan korvauksista. Tai sitten sekin on ”kuvitteellista yhteisöllisyyttä valheina” suomalaisia ja ruotsalaisia kohtaan.

Arkisemmin voitaisiin asia ilmaista niin, että kansallisvaltio ja sitä tukeva nationalistinen tunne, tässä tapauksessa ’pelottava’ Englanti kokreettisessa merkityksessä ovat nyt vahvaa perustaa myös hyvinvointivaltiolle – sille rakennelmalle, joka perustuu meidän kansalaisten maksamiin veroihin.

Mitäpä me emme tekisi toistemme puolesta vaikka se vähän kirpaiseekin. Tahtoyhteisyytemme tunnustetaan eräänlaiseksi ’talvisodan hengeksi’. ’Tahtoyhteisyys on eräänlainen tunne toimia nationalistisen, isänmaallisen ja vihan yli rakkaudella ja virheettömyydellä’. Tätä kunnioitettu presidenttimme Sauli Niinistö toistaa puheissaan.

-STSKK-

Pitääköhän työntekijäjärjestöt Juha Sipilää opettajana ja itseään lapsina?

Työkalujen tarpeesta yhteiskuntasopimuksessa:

Kirjoitukset sanomalehti Kalevassa 12.9 ja 13.9.2011

’Palveluyhteisö ei kehity nykyisellä mallilla’,

jossa yhteiskuntasopimusta on käsitelty seuraavasti:

Kognitiivinen toimintatapa rikkoontuu perustajan osalta perustajan saadessa hyödyn itselleen. Tästä on seurauksena vuorovaikutuksen kärsiminen ja totaalinen pysähtyminen ts. kognitiivinen konflikti. Tässä verrataan yhteisön perustajaa lapsen varhaiseen kehitykseen.

Tutkittavassa mallissa yhteisön perustaja, joka ei tiedä asioista paljoakaan, on edelliseen verrattuna lapsen asemassa opettajaan nähden alituisesti. Näin käytännönläheisen yhteistoiminnan malli rikotaan, eikä vuorovaikutus enää jatku entisenlaisena. Oikeassa mallissa perustaja täytyisi siirtyä opettajan rooliin opittuaan asian ja sitten oppia opettajana vuorovaikutusta. Kun lapset saavuttavat intersubjektiivisuuden, he pystyvät ymmärtämään toistensa pyrkimyksiä ja jakamaan omia kokemuksiaan. (Rogoff 1990, 67).

Esittävä leikki kehittää intersubjektiivisuutta kolmella tasolla saman aikaisesti: affektiivisella, lapset metakommunikoivat saavuttaakseen yhteisen ymmärryksen ja kolmanneksi lapset käyttävät toimintaa ja kieltä kommunikoinnin apuvälineinä. Näiden avulla lapset rakentavat yhteisen leikin kokemuksesta (Göncü 1993, 184-185).

Tuntevatkohan työntekijäjärjestöjen edustajat ehdottaessasi yhteiskuntasopimusta itsensä alituiseen asemaan, jossa yhteistoiminnan malli on mennyt rikki?

Onko muodostunut kognitiivinen konflikti heidän puoleltaan asian yhteydessä?

#eduskuntavaalit

-STSKK-

Sipilä muutti mielensä Kollajasta

KESKUSTAN puheenjohtaja Juha Sipilä on muuttanut kantansa Kollajan tekoaltaan rakentamisesta. Sipilä on aiemmin julkisesti kannattanut hanketta.

”Kyllä minun oma kantani nyt on tähän avoin”, Sipilä sanoi Vihreälle Langalle Risto Uimosen hänestä kirjoittaman kirjan julkistustilaisuudessa tänään tiistaina.

Keskustan aiempi positiivinen kanta lähti siitä, että Pudasjärven asukkaat olisivat yksimielisesti altaan kannalla. Pudasjärven kunnanhallitus kääntyi hanketta vastaan ja kunnanvaltuusto päätyi kannattamaan sitä yhden äänen enemmistöllä.

Sipilän mukaan hilkulle mennyt päätös muutti asetelmia.

”Jos se viesti sieltä olisi ollut selkeä, niin se olisi ollut eri asia. Nyt me emme ole puolueena uudelleen ehtineet tähän kantaa muodostaa.”

Kirjassa Juha Sipilä – Keskustajohtajan muotokuva puhutaan paljon Sipilän vihreistä arvoista.

Mitä sellaisia kysymyksiä näet, mitkä estäisivät vihreiden olevan mukana hallituksessa keskustan kanssa?

”Ei minulla tällä hetkellä ole sellaisia mielessä. Nehän tulevat hallitusohjelmaneuvotteluissa, ketkä niissä pöydissä sitten ovatkaan mukana.”

Onko luonnonvaraministeriö sellainen asia, mikä täytyy saada läpi?

”Ei, ei se ole. Me olemme esittäneet, että ministereiden määrää pitää selkeästi vähentää, jotta kollegiaalinen ja strateginen työskentelytapa olisi mahdollinen. Tämä on ollut yksi tapa ministeriöiden yhdistämisen listalla. Mutta en pidä sitä kovin keskeisenä, edes keskustelua siitä. Nyt pitäisi keskittyä isoihin asioihin”, Sipilä sanoo.

-STSKK-

PITKÄ JÄTEVEDEN PURKUPUTKI TALVIVAARASTA OULUUN SAAKKA

Kainuun Sanomien kirjoituksessa 6.2.2015 toivotaan muutosta tai korjaustoimenpidettä käsillä olevaan Talvivaara-ongelmaan. Samalla siinä on puolestaan pyritty synnyttämään yllättäviä ja äkkivääriä tilanteita, jotka ruokkivat uudenlaisia ajattelutapoja. Myöskin sattumanvaraisuuksien hyödyntäminen Talvivaaran vahingoissa ovat nyt tarpeen löytää keinot katastrofin välttämiseksi.

Säännöstelyn vähentämisen ratkaisussa nähdään parhaimpana toimijana Oulujoen alimman pään voimalaitoksen ammattitaitoinen toiminta Oulun Energian, siis Oulun kaupungin omistaman voimalaitoksen. Perätään myös ammattitaitoisempaa toimintaa Fortumin väeltä.

Nyt tämän päivän Talvivaara-sotkussa haastetaan Muhos, Utajärvi, Vaala, Sotkamon kunnat ja Oulun kaupunki yhdessä Oulun Energian ja Fortumin kanssa toteuttamaan mitä mielenkiintoisimman ympäristönsuojelutoimen, Ouluun asti ulottuvan purkuputken vailla mitään uhkaa, täynnä mahdollisuuksia.

2015-02-18 12.11.19Kirjoituksessa on ehdotettu vedettäväksi pitkä ja iso purkuputki Nuasjärveen ja Oulujärveen läpi voimalaitosten muurien Talvivaarasta asti Oulun rajalla sijaitsevalle Pikkarala-Seluskan kalkkipitoiselle alueelle. Kalkkitehdas siellä on ollut jo koekäytössä aikoinaan. Kytketään metallitehdas puhdistamoineen ja sähkögeneraattoreineen purkuputkeen kyseisellä kalkkipitoisella alueella Talvivaaran sijaan.

4053_

Lähde: http://www.tervareitti.fi/tervareitti/uutiset/4903.html

Samaan paikkaan perustetaan Euroopan suurin kalkkikaivos tuottamaan loppupuhdistukseen tarvittava kalkki. Kalkkijäte markkinoidaan parhaana maanparannusaineena eikä kipsijätteitä luontoon enää sallita.

Rakennetaan maailman parhaalla hyötysuhteella toimiva putkitunnelivoimala toimimaan jätevedellä (maailman parhaiden voimalaitosten pudotuskorkeus lähentelee Talvivaaran korkeutta merenpinnasta, noin 200 metriä).

Jätejakson jälkeen käytetään tulevaisuudessa puhtaita ylävesiä Oulun puhdasvesivarannon ja sähköenergian tarpeen tyydyttämiseen.

Kontekstissa päästään lähemmäksi ajattelua, jossa paras ratkaisu olisi ”virtaamien ohjaaminen yksistään alimman voimalaitoksen avulla, joka on tulevaisuudessa Oulujoen ainut pato-tyylinen voimalaitos, johon on tulevaisuudessa myös kalatie helpoin saada toimivaksi. Muut voimalaitospadot purettaisiin. Ovathan voimalaitospadot jo aikansa eläneet. Eikö tekniikka tunnelissa kulkevaa voimalaitosta kohtaan ole jo tunnettua?

Moninkertaisesti rikastuneet metallit hyödynnetään metallitehtaassa juuri 23.11.2012 kirjoittamani menettelyn avulla, ”jossa moninkertaisesti rikastunut liuotuskasoista peräisin oleva, ongelmaksi tullut purkujätevesi” on kannattavaa tuottaa metallitehtaassa muualla(kin) kuin Talvivaarassa. Tässä tapauksessa Oulussa. Näin uhka Talvivaaran ympäristöstä poistuu (jakaantuu) ja happamat suot lampineen säästyvät ympäristökatastrofilta sekä menetyksiltä vältytään.

Varavesitilanteen kartoittaminen Oululle selvenee. Asumisviihtyvyys kohentuu molemmissa maakunnissa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Työllisyys lisääntyy ja ulkomaisia varmoja sijoittajia tehtaat ja kaivokset alkaa kiinnostaa. Erityisesti Suomen valtiota.

Kustannukset jo metallitehtaan, molempien kaivosten, nykyisen Talvivaaran ja tulevan kalkkikaivoksen tiedetään varsin ilman päästöjä. Tarvitaan laskelmat purkuputkesta. Yva-selvityksestä voidaan luopua, sitä ei tarvita.

-STSKK-

 

Investointisuoja syytä selvittää

Parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta (TTIP) herättävät huolta yritysten investointisuojasta ja sopimusriitojen sovittelujärjestelmästä.

Yritysten investointisuoja pitää sisällään paljon tärkeämpiäkin asioita kuten yritykseen valtiolle tilittämättömiä varoja; energiaveroja sekä muita veroja yrityksen oikaistussa tuloslaskelmassa [energiavero oli ennen vuotta 2013 9%, nyt yli 23%].

Toistaiseksi kukaan ei pysty varmasti sanomaan, onko huoli aiheellista vai ei. Kesällä 2013 alkaneiden neuvottelujen kulusta tai sisällön painotuksista ei ole annettu eikä saatu tietoa. Jonkinlaisia luonnoksia on ollut jakelussa, mutta ei varmoja tosiseikkoja.

Vapaakauppasopimuksen perusajatus on selkeä ja kannatettava. TTIP:llä on tarkoitus edistää Pohjois-Amerikan ja Euroopan välistä kauppaa. Sopimus pienentää tulleja, vähentää säätelyä ja kaupan esteitä.

Sopimus synnyttäisi maailman suurimman kauppa-alueen. Tutkimuslaitosten mukaan sopimus onnistuessaan kasvattaa kansantuotetta EU-alueella 120 miljardia euroa vuodessa ja Yhdysvalloissa 95 miljardia. TTIP:n talousvaikutukset olisivat tuntuvat.

Vapaakauppa-alueen vastustajilla kivenä kengässä on yritysten investointisuoja. Euroopassa on kerätty miljoona allekirjoittajaa suojaa vastustavaan kansalaisaloitteeseen.

Suojan arvostelijat ovat piirrelleet TTIP:stä kauhukuvia väittäessään, että sopimuksen seurauksena yritysten valta kasvaa ja jossakin tapauksessa jopa ylittää kansallisen itsemääräämisoikeuden. Eurooppalaisen demokratian tukipilarit sortuisivat.

Kannattajien näkemysten perusteella investointisuojalla on tarkoitus turvata reilun pelin mukaisesti amerikkalaisten sijoitukset Euroopassa ja eurooppalaisten Yhdysvalloissa. Ulkomaisia sijoituksia ei saa pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin yleisen edun sitä edellyttäessä.

Suomen ulkoministeriön mukaan suoja lisää Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena, kun ulkomaiset yritykset voivat olla varmoja oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta markkinoilla. Sama koskee suomalaisyritysten toimintaa muissa maissa.

EU toimii jo tällä tavalla omalla yhteismarkkina-alueellaan, joten harppaus ei periaatteessa ole suuri.

Investointien suojaamisessa herättää oikeutettua huolta yritysten ja valtioiden välinen tulkintariitojen käsittely. Ainakin saatujen tietojen perusteella malli olisi amerikkalainen, jolloin tulkintaerimielisyydet vietäisiin sovitteluun erilliseen välimiesmenettelyn.

Sopimuksella perustettaisiin eurooppalaisen oikeuden yläpuolelle erillinen välimiesmenettely. Tarvittaessa kokoon kutsuttava vaihtuvajäseninen lautakunta koostuisi kolmesta käsittelyssä olevan tapauksen oikeusasiantuntijasta.

Kolmikolla olisi valtuudet määritellä korvaukset, jos esimerkiksi uusi lainsäädäntö tai tuomioistuimen tekemä ratkaisu ei tunnu yrityksestä sijoittajasuojan mukaiselta.

Mikäli tiedot pitävät paikkansa, investointisuojaan sisältyy eurooppalaisen oikeusjärjestelmän kannalta suuria ongelmia. Pahimmillaan ratkaisujen pohjana olisivat liikejuridiset edut, jotka syrjäyttävät kansallisten parlamenttien ja tuomioistuinten tekemät päätökset.

-STSKK-

UUSI KALASTUKSENHOITOMAKSUEHDOTUS UUDEKSI YHTEISKUNTASOPIMUKSEKSI

tulevaisuuden oulujaervi-kuralätäkköUuden tulevan eduskunnassa nyt laadittavana olevan kalastuksenhoitolain sijalle ehdotetaan seuraavanlaista kalastuksenhoitomaksutapaa uuden yhteiskuntasopimuksen pohjalle. Sopimuksen osapuolet ovat kalastajat, energiayhtiöt ja valtio.

Esimerkiksi vesivoimatalousalueelle Oulun seudulle on tulossa nyt vuoden vaihteessa raju yhtiömuutos: Oulun Energia muuttuu osakeyhtiöksi tähtäimenä ”veturin paikka alueellaan”. Yhtiö tulee lisäämään voimalaitoksia ja nyt onkin tulossa alustava päätös uuden voimalaitoksen sijainnista 2015.

Oulun Energia on tutkimustenkin mukaan vetovastuussa vesivoiman hallinnassa 7 voimalaitoksen alueella Oulujoen vesistössä. Tutkimuksessa pinnankorkeuden vaihtelu Oulun Energian osalla vesistössä on huomattavasti vaativampaa kuin muissa Oulujoen voimaloissa. Tästä syystä ilmoitusvelvollisuus tutkimuksen mukaan on Oulun Energian voimalaitoksen valvomolla suurin. Joen alapään pinnankorkeuden vaihtelu suhteessa eri vuodenaikoihin nähden on haastavaa hoitaa rajoissaan.

Verkkouutiset 15.12.2014 kirjoituksessaan kertoo MTK:n huolen eduskunnan toimista, joiden mukaan ”yli miljoonan suomalaisen vesialueen omistajan omistusoikeudet ovat uhattuina”. Varsin negatiiviseen sävyyn Verkkouutiset sekä moni paikallislehti asiasta kirjoittaa.

Tämä asia voidaan kääntää voitoksi vaatimalla eduskunnan kalastuslakiasiain käsittelyyn lisäosaa: ”Energiantuottaja”, joka jo rankasti toimillaan kohtelee ja lisää juuri noiden ”tavallisten omissa kodeissaan asuvien yli miljoonan suomalaisen asukkaan verotaakkaa vuonna 2013 alussa korotetun energiaveron summalla. Energiavero oli ennen vuotta 2013 9%, nyt yli 23%.

Energiavero on suunnilleen asiakkaalta perityn arvonlisäveron suuruinen summa tavallisen suomalaisen maksamasta energiasta.

Energiaveroa tuottajan ei tarvitse edes suoraan tulouttaa valtiolle vaan vero jää käsittämättömästi suoraan energiantuottajan laariin korvaamaan uusia investointeja. Tähän olisi saatava muutos ja se vaikuttaisi suoraan positiivisesti valtion taloudessa.

Lämpö- ja sähköenergian tuottajat ovat aina rinnastettavissa vesivoimasähkön tuottajiin tuon edun takia. Eikä sähkön hinta ole ollenkaan laskenut huolimatta norjalaisen ja ruotsalaisen nordpool-sähkön hinnan laskusta vuodesta 2008 tähän päivään.

Nykyhallitus Suomessa on aikaan saanut tämän epäedullisen kilpailuedun muihin energian tuottajiin nähden. Tämä ei ole viisasta toimintaa vaan ahnetta sellaista.

Tässä avautuu myös toinen mahdollisuus eli uusi yhteiskuntasopimus kilpailijoiden kesken: Miksei olisi paras osoittaa kilpailuetua saaneet energiayhtiöt ja tulevat energiayritykset suorittamaan aivan samanlaista kalastuksenhoitomaksua suhteessa tuolta 23 %:n veropohjalta? Perinteisesti sähköä on tuotettu vesivoimalla, joiden tuottajat on velvoitettu kalaistutusvelvotteisiin kohti tulevia kalaportaita.

Uudella kalastuksenhoitomaksulla voidaan välttää kalastusrajoitukset pääosittain ja voidaan siirtää niin ammattikalastus kuin harrastajakalastus käyttämään aivan eri toimintatapoja eri toimissaan. Ratkaisuhan voisi olla juuri se, mitä eduskunta nyt suunnittelee, vaan ei korvauksetta vesialueen omistajille. Tässä energiaveroja kertyneessä rahapussissa ei pohja heti tule näkyviin ja siellä olisi kyllä yhteistä jaettavaa niin ammattikalastajille kuin vesialueen omistajille. Tämä pohjaton energiaverorahoja sisältävä rahapussi näyttää olevan jo paikallisten energiayhtiöiden yksinomistuksessa.

Yhteiskuntasopimuksella verotulot eivät vähenisi, muodostuisi siis yhteiskuntasopimus eri ryhmien välille ja eduskunta päätöksessään voisi purkaa lain ”sallia kaikki kalastus yli vesialueomistajien”.

Myös vesialueen omistajat tulisivat tässä yhteiskuntasopimuksessa huomioiduksi. Yleensä koskaan näin ei ole käynyt, eikä myöskään maa-asioissa eri yksityisten maanomistajien. Tämän uuden kalastuslain valmistelussa täytyy olla joku ”koira haudattuna” kun tutkitaan yksityisen omistuksen vaikutteita ja muutoksia yhteiskunnassa.

Se, mitä kussakin tapauksessa erikseen tehdään, määrittelevät asiantuntijat osaltaan. Energian tuottajat ja vesistövastuussa olevat tahot AVI:a myöten ovat aina kulkeneet ”käsi kädessä”. ”Kun toinen kerää vesivarantoa yli tarpeen ja järvi tulee yli laitojen, ei ohijuoksutusta voi aloittaa ennen AVI:n antamaa ohijuoksutuslupaa. Tiepohjat rantojen läheisyydessä pettävät, laiturit särkyvät, rantapuiden ja istutusten juuristot kuolevat ja vesi syöksyy perustuksiin. MTK huutaa tyhjyyttään ja Maaseutuvirasto hylkää tavallisen ranta-asukkaan korvaushakemuksen vaurioista. Asumisviihtyvyys kärsii.

-STSKK-

Kempele tähtää kasvuun. Uutta työtä, asukkaita ja verotuloja

306611_12_2014_uutinen_tuomas_lohi

Tuomas Lohi, 34, aloitti Kempeleen kunnanjohtajana kesäkuussa 2013. Lähde: Forum24.fi

Kempeleen ensi vuoden talousarviosta ja vuosien 2016–17 suunnitelmasta näkyy, mihin kunta pyrkii.
Kempele haluaa uutta työtä ja uusia asukkaita kuntaan niin, että myös verotulot kasvaisivat.
Kempeleessä asui lokakuun lopussa 16 883 ihmistä, ja väkimäärä kasvaa yhä parin prosentin vauhtia.
Myös kunnan verotulot kasvavat, osin vuosi sitten tehdyn reippaan veronkorotuksen myötä.
Tuloveroprosentti on nyt 20,50. Luku on korkea, eikä sitä ole tarkoitus jatkossa hevin nostaa.
Velkaa Kempeleellä on yhä vähän, noin 1 900 euroa asukasta kohden.
Edessä on kuitenkin isoja investointeja, kuten terveyskeskuksen peruskorjaus ja laajennus sekä Zatelliitin alueen liikennejärjestelyt.
– Investoinnit nostavat velan määrää merkittävästi, myöntää kunnanjohtaja Tuomas Lohi.
Enemmän kuin velasta Lohi on huolissaan siitä, miten tuleva sote-uudistus on tarkoitus rahoittaa.
Huolena ovat myös valtionosuuksien leikkaukset ja se, miten taantuma vaikuttaa työllisyyteen ja tonttien kysyntään.

Kova tavoite

Tuomas Lohen mielestä olennainen lähivuosien tehtävä on päättää valtion ja kuntien työnjaosta.
– Trendihän on ollut, että valtio lisää ja siirtää tehtäviä kunnille ilman, että rahoitus seuraisi perässä.
Lähivuosina Kempele ei aio turvautua veronkorotuksiin. Lohi myöntää, että tavoite on kasvukunnalle kova.
– Tarvitsemme nyt vahvaa talousjohtamista, sitoutumista sekä vastuunkantoa.
Tiukka talousote koskee koko kuntakonsernia, kun tavoitteena on tuottaa palvelut nykyistä edullisemmin.
– Käytännössä kyse on henkilöstösuunnittelusta ja tuotantotapojen tarkastelusta: oma vai ostopalvelu?
Kempele tekee jo työtä sen puolesta, että rakenteita voitaisiin uusia, töitä järkeistää ja rönsyjä karsia.
– Osa muutoksista johtaa säästöihin nopeasti, osa vuosien kuluessa, osa selkiyttää työtapoja, Lohi selvittää.
Samalla hän muistuttaa, että menokurin rinnalla tulopohjaa pitää vahvistaa.
– Veronkorotusten sijaan Kempele panostaa elinvoimaa pönkittäviin toimenpiteisiin.
Uudet yritykset ja työpaikat, kunnan tunnettuuden lisääminen. Siinä tavoitteita lähivuosille.
Lohen mielestä Kempeleellä on ainekset menestyä: on runsaasti kaavallista potentiaalia ja rakennusoikeutta kaupan, teollisuuden ja matkailun tarpeisiin.

-STSKK-