Avainsana-arkisto: ruotsin hyvinvointipalvelujen tuotanto

Ouluun puhdasta vettä

Lähteet vai kulta Rautaruukin kultatutkimus 7 % KULTAA Lähde:maakunta-arkisto

Lähteet vai kosto
Lähde:maakunta-arkisto

Oulun kaupunki / Oulun Vesi liikelaitos on saanut luvan ottaa pohjavettä hakemansa määrän eli 32 500 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 32 vedenottamosta Hangaskankaalta Pikkaralasta.

Prosessin (ympäristövaikutusten arviointi, luvitus, yleinen keskustelu) kuluessa on esitetty lukuisia vaihtoehtoja vesihuollon kehittämiseksi kriisitilanteisiin paremmin vastaavaksi. Tällä hetkellä Hangaskankaan pohjavedenottamot toimivat Oulun kaupungin kriisiajan vesilähteenä ja  normaalioloissa ne palvelevat Pikkaralan Vesiosuuskunnan toiminta-alueen asiakkaita. (Oulun Veden Laatukäsikirja 2010).

Totuus on toinen. Vedenottamoiden tuottama vesi joutuu raakavetenä kiertoon jokiveden puhdistusprosessissa. Toimiakseen prosessi tarvitsee 30 % vedenottamoiden tuottamaa raakavettä. Tätä vettä käytetään tällä hetkellä maksimimäärän joka vuorokausi. Raakavedestä hyvin pieni osa menee asukkaiden pohjaveden käyttöön. Raakaveden käyttö ei tällä hetkellä täytä kriisiajan vesilähteen käytön tunnusmerkistöä.

Samantyyppinen ratkaisu sopii myös kehittämistoimenpiteeksikin: vedenottopaikkojen lisääminen Oulujokeen ja jopa Oulujärveen asti, lähikuntien välisen yhteistyön kehittäminen siirtoverkoston parantamiseksi ja kasvattamiseksi sekä pohjavesipostien lisääminen. Luvan mukaisesta kokonaismäärästä (32 500 m3/d) tai nykyisestä kulutusmäärästä (noin 27 000 m3/d) pääosa käytetään ja käytettäisiin muuhun kuin ruokavedeksi. Mitoitus kriisitilanteessa on siitä olennaisesti poikkeava. Oulun Veden tavoitteen mukaan poikkeusoloissa verkostosta tulisi voida jakaa 50 l/as/d eli noin 7500 kuutiota/vrk. Se määrä on turvattavissa edellä mainituin keinoin. Normaalioloissa käytössä olisi pintavesi raakavesilähteenä.

Lisäksi kehittämistoimenpiteenä pintaveden ottopaikkoja voidaan ottaa kauempaakin, kuten: On ehdotettu vedettäväksi pitkä ja iso purkuputki Nuasjärveen ja Oulujärveen läpi voimalaitosten muurien toimimaan pintaveden tuottamiseksi Oulun raakavesilähteenä. Lue: https://uutisoulu.wordpress.com/2015/02/18/pitka-jateveden-purkuputki-talvivaarasta-ouluun-saakka/ jätejakson jälkeen (kue: pintaveden purkuputki).

Valmius turvata poikkeustilanteissa riittävä vedensaanti on ratkaistavissa tarkasteltavaa hanketta huomattavasti edullisemmin ja järkevämmin sekä vaikutuksiltaan huomattavasti kestävämmin tavoin.

Hakija vetoaa Oulun vesihuollon turvaluokitukseen, jota tulee parantaa lisäämällä talousveden saatavuutta kriisitilanteissa. Kriisitilanteiksi on mainittu hyvin teoreettisia ongelmia, kuten ydinlaskeuma tai jonkin kemikaalikuljetuksen kaatuminen jokeen.

Oululla on siis  lukuisia mahdollisuuksia lisätä vesihuollon turvallisuutta, vaikka pintavesi säilyisi raakavesilähteenä. Tosiasiassa ne ovat turvallisuudeltaan parempia ratkaisuja kuin siirtyminen täysimääräiseen pohjaveden käyttöön. Pintaveden saastuminen raakavesilähteenä poikkeuksellisesti kelvottomaksi on yleensä lyhytaikainen ilmiö. Sen sijaan pohjaveden pilaantuminen on pysyväisluonteista eikä Viinivaaran pohjavesihanke ole riittävä Oulun alueen kaltaiselle kasvualueelle huomioiden myös luonnonsuojelun ja kestävän käytön periaatteet  kiistaa aiheuttavien pohjaveden ottopaikkojen alueella. Esimerkiksi happamat soidensuojelualueet ovat erityisen herkkiä rasituksille vedenottopaikkojen läheisyydessä.

Lähde: Vaasan hallinto-oikeus, www.sll.fi/pohjois-pohjanmaa/kannanotot

-STSKK-

Mainokset

”Kansa kestää päätökset”. Sipilä luottaa muutosvalmiuteen ja kriisitietoisuuteen

”Kansa kestää päätökset”. Sipilä luottaa muutosvalmiuteen ja kriisitietoisuuteen | Forum24 Oulu.

Oulunseudun kuntien ohjaustoimet 2014-2016

Kuntien strategioiden tuotoksina ovat syntyneet niin kutsutut ”kuntien brändipersoonat”, väitetään Oulun kaupungin uudessa brändikäsikirjassa. Tällöin ”brändäys” saa  jokaisen ”jätti-Ouluun” liitettävän kunnan laskelmiin aivan uuden lähestymistavan. Tätä uutta lähestymistapaa käsiteltiin jo helmikuussa 2012 esitetyissä suur-Oulun tunnuslukulaskelmissa kunkin kunnan huoltosuhdelukuina, joista läpinäkyvin luku on verotulo suhteessa asukas. Tämä luku vaatisi ”brändäyksessä” lisää selvitystä vaativan tulkinnan. Tällöin myös nähdään kunkin kunnan tunnuslukutilastot oikaistuna jatkossa.

Surullisen kuuluisaksi tulleen Haukiputaan tunnusluvuissa ei tarvitsisi enää ”pysähtyä” vaan Haukipudas saisi aivan oman ”brändinsä” tulevaisuudessa asukkaan ja yhteistä luottamusta saaneen päätöksentekijän näkökulmista.

Brändäys saisi aivan uuden ulottuvuuden kunkin kunnan selviytymisessä ja kehitettyä kaavaa voitaisiin tulevaisuudessa käyttää kaikissa Suomen mikseipä koko maailman kunnissa ja yhteisöissä.

Brändi nimenä ei tuo mitään uutta pelastusta kunnan tilastoihin vaan nimi tuo aivan uuden ohjaustoimenpiteen kunnan ohjauksessa.

Ohjaukseen ovat vaikuttamassa tasapuolisesti kaikki vallitsevat osapuolet niiden painopisteiden suhteessa, jotka aina kyseiseen kuntaan on valittu yksimielisesti.

Kunnissa on yleisesti tiedostettu keskuskunnan periksiantamattomuus, joten tällä ohjaustoimenpiteellä voidaan ehkäistä ne ympäristökuntiin vaikuttavat negatiiviset  toimet nyt ja  kuntaliitoksien etenemisenkin aikana ja jälkeen.

Asiaa käsitellään jo kuumiksi käyvissä keskusteluissa Kempeleen ja Limingan liittämiseksi Ouluun.

Ohjaustoimenpide vetäisi vertoja Pekka Himasen tulevaisuudentutkimusraporttiin suhteessa terveydenhuollon, tyytyväisen asumisen ja päätöksenteon suhteen toimiessa.

-stskk-

Valvira: Lastensuojelussa laittomia rangaistuksia

Lupa- ja valvontavirasto Valvira ottaa valvontaansa 30 lastensuojeluyksikköä. Näissä on muun muassa käytetty itsemääräämisoikeuden rajoituksia rangaistuksena.

Nuorten liikkumista ja yhteydenpitoa on rajoitettu laittomasti. Rajoittamista on saatettu käyttää myös joukkorangaistuksena kaikille. Lapsen ja nuoren itsemääräämisoikeudesta on säädetty yksiselitteisesti lastensuojelulaissa.

Valviran mukaan lasten yksityisyyttä ei kunnioiteta kaikissa paikoissa.

Valvira selvitti viime vuonna, miten toteutuu oikeus tehdä itseä ja omaa hoitoa koskevia päätöksiä. Mukana oli lastensuojelun lisäksi vammaishuollon ja mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautisia yksiköitä. Niistä 13 otettiin tarkempaan valvontaan.

-STSKK-

Onko Oulu maailman monipuolisin innovaatioympäristö?

Oulu on jälleen kerran taitekohdassa. Kaupunki kasvaa niin asukasmäärältään kuin pinta-alaltaan. Talous kiristyy ja toimintaympäristö muuttuu. YT-neuvottelut asettavat asioita taas uudenlaiseen tilanteeseen ja työllisyyden eteen pitää ponnistella entistä enemmän.

Toisaalta meille avautuu täysin uusia mahdollisuuksia. Vapautuva osaajajoukko etsii uusia kehittämisen kohteita. Uutta yrittäjyyttä syntyy tällä hetkellä runsaasti. Upea tietopääoma ei ole vain sananhelinää vaan totisinta totta, sanoo Oulun kaupungin projektikoordinaattori, rehtori ja johtamiskouluttaja Timo Kettunen kolumnissaan ”Maailman monipuolisin innovaatioympäristö” kaupunkilehti Forumissa 11.10.2012.

Oulussa tehdään hallintotason työtä, jossa sekä päättäjät että muut julkisilla aloilla olevia henkilöitä sijoitetaan kaupungin tukemien innovaatioyritysten vetureiksi. Miksi ei  myös näitä sivistyneitä upean tietopääoman omaavia henkilöitä lasketa mukaan ja kilpailuteta, kysytään?

Oulu on myös tunnettu koulu-, kulttuuri- ja opiskelukaupunki. Tarjolla on koko kasvun ja oppimisen kirjo laadukkaasta varhaiskasvatuksesta monialaiseen ammatilliseen koulutukseen ja yliopistoon asti.

Lasten ja nuorten määrä on Oulussa Suomen huippua, poikkeuksellinen muuhun maahan nähden. Väestön koulutustaso on korkea ja keski-ikä on poikkeuksellisen alhainen myös sanoo Kettunen myös kolumnissaan.

Miten nämä asiat kohtaavat toisensa, hän kysyy? Hän ehdottaa, että pienet, juuri tuon upean pääoman omaavat pienet aloittelevat yritykset, niiden mahtava osaamistausta sekä kasvu ja oppiminen voitaisiin yhdistää entistä paremmin.

Ensimmäiseksi, voisivatko oululaiset päiväkodit, peruskoulut, lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja yliopisto toimia kasvun yhteisinä alustoina ja uusien innovaatioiden laboratorioina tulevaisuuden keksinnöille vielä paljon nykyistä vahvemmin, hän kysyy?

Toiseksi, voisiko vaikkapa sähköiset uudenlaiset oppimisympäristöt, laitesovellukset ja käyttöjärjestelmät kasvuyritysten ja kaupungin eri toimintayksiköiden tiiviinä yhteistyönä, hän kysyy. Vieläpä kaupungin päättäjien toimiessa veturina?

Tähän ei tarvita erillisiä suuria projekteja tai hankkeita, vaan normaaleja arjen kohtaamisia toimintakulttuurissa. Eli yhteisiä kohtaamisia ja oikeaa asennetta, hän selittää.

Tärkeintä olisi, että Oulun kaupungissa alkava lautakuntien purkutoiminta johtaa luottamushenkilöiden uudelleen sijoittamisiin myös näiden pienten yritysten hallinnollisiin tehtäviin oikein ja eettisesti oikein pienen yrittäjän siitä kärsimättä.

Kolmanneksi, käykö niin, että ihmisiä ja koneita tullaan yhdistämään, kuin orwellin teoriassa, kysytään? Saadaan toteutettua vielä enemmän ja virheettömästi. Valvontakin pelaa paremmin. Tullaanko apuvälineitä jokaiselle kansalaiselle rakentamaan arjen turvaksi vieläpä yhteiskunnan ja yritysten voimin investoinneilla, jotka ovat kalliita?

Eikö ihminen ole oman viihtyvyytensä luonut ja tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu. Tämän kehittämiselle henkilön itsensä näkökulmasta kysyntää on. Se on kaikkien elinaikainen toive.

Eikö perustyöllä enää elä ja omalla hallinnallaan muuttaa elämäänsä saada rakennettua omaa ympäristöä riittävästi, kysytään?

Eikö ihminen itse elämänmuutoksessaan tiedä omat mittarinsa? Tätä asiaa voisi kysyä muutosvalmentajilta.

Koulutukseen- ja työnhakijat kallistuvat hakemaan koulutusta tai työtä pääosin tietotekniikka- ja ohjelmistoalalta, jossa hylkäämisprosentti on suuri.

Eikö Kettusen kertomat tulevaisuuden keksinnöt rakenneta juuri kyseisellä tekniikalla ja siis eri ohjelmasovelluksilla? Onko katsottu liian kapea-alaisesti tulevaisuuden kehitystä  kehittäjien silmin?

Ovatko eri käsitteet ymmärretty oikein, mitä haetaan toimivalta yhteiskunnalta?

Ovatko terveysjohtajat itse paneutuneet käsitteisiin ja analyyseihin toden teolla vai onko sadat eri kokoukset terveysasian tiimoilta vieneet voimat oikealta kehittämiseltä?

Käytetäänkö  väsytystaktiikkaa sosiaalipolitiikan tasolla  terveysjohtajien nujertamiseksi juoksuttamalla heitä eri kokouksissa uuvuksiin asti? Mitä mieltä alojen terveysjohtajat  itse ovat?

Kärsiikö kansalaisten hyvinvointi turhista kokouksista jatkossa myöhemmin? Miksi kaikki nyt puhuvat hyvinvointiasioita jäsentelemättä niitä? Kulttuurin merkityksestä ei kukaan enää puhu laajentavasti.

Onko haluttua työtä riittävästi edes tarjolla ja mitkä keinot pitää ottaa avuksi työn saamiseksi tulevaisuudessa? On resurssipula sekä tarjottavissa alustoissa että osaavassa työvoimassa. Kuplaa ollaan puhkaisemassa epätodennäköisillä lupauksilla.

Entä sitten kun nämä ”pompanneet” hakijat joutuvat tyytymään ”mielivaltaiseen” työhön tai koulutukseen? Eikö tässä kohtaa epäonni osu kohdalle kertaluvulla kerrottuna?

Ihminen itse osaa mitata omat mahdollisuutensa ja näin mieletön työ myös tulee suoritettua lähes mielekkään työn tavalla. Tähän tapaan toimia eivät mitkään keskitetyt ratkaisut eivätkä apuvälineet järin auta. Kyse on yhteiskunnallisen merkityksen vaikuttavuudesta, jota on peräänkuulutettu niin vammaisten kuin vanhusten hoidon osalta myös. Nyt myös työttömien ihmisten osalta.

Alojen Terveysjohtajien on asetuttava aloilleen kunnissa ja tehtävä päätökset ja ratkaisut kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Muuten hukka perii.

Yhteiskunnallisten asioiden merkitys ihmisen mahdollisuudessa toimia on vahva. Se tarkoittaa tyytymistä vähempään lisäten toimittajan velvollisuuksia työntekijän perhettä kohtaan myös.

Sotien jälkeen 1950-80-luvuilla on ollut käytössä perhevastuun kantamiseen liittyvä arvopohja yrityksissä ja virastoissa. Tästä todisteena ovat erilaiset palkan lisäksi tulevat ruokalahjoitukset ja lomat. Erilaiset osingot ja optiot eivät ole yhteisvastuun kantamista vaan puhdasta talousajattelua toisten kustannuksella.

Perhevastuun toimielintä Suomeen kaivataan. Yhteiskuntavastuun arvottamista Suomen yhteiskuntapolitiikassa vaaditaan. Oikeaa johtamista tarvitaan yhteiskuntapolitiikkaan ymmärtämään kulttuurisia asioita.

On siis myös tärkeää ymmärtää monikulttuuriset asiat vuorovaikutuksen ja eritoten itsensä tuntemisen vaikuttamiseksi. Tarvitaan muutosvalmiutta. Henkilön muutosvalmius ei synny yrityksessä vaan ”paljon paljon” sitä ennen. Sitä on yhteiskuntavastuu.

Hyvinvoinnin arviointikriteerit selvitykseen ja käyttöön Oulussa vuodesta 2013 alkaen

Uuden Oulun liitosselvitykseen ja sen lliitteisiin vedoten Oulusta ollaan muodostamassa kaupunkikeskeistä viihtyisää asuinseutua, jossa maaseutu nivoutuu kaupunkikokonaisuuteen mutkattomasti asukkaita ajatellen.

Aloitteessa Uuden Oulun elinkaarimalliksi käsitellään asumisviihtyvyyttä pisteytettynä asumisen, yhteisten sääntöjen, kunnan ylimmän päätäntävallan niin asumisen, maankäytön ja kaavoituksen osalta.

Tuotoksena tarkastelussa saadaan pisteytetty, akkrekroitu elinkaarimalli asumiseen, joa turvaa viihtyisän asumisen millä tahansa Oulun kaupungin alueella.

Aloitetta laajennetaan käsittelemään asumisviihtyvyyttä kaavoituksen ja maankäytön osalta yhteisten virkistysmahdollisuuksien osalta kaikille kohderyhmille Sanginjoen ulkometsän osalta Oulun kaupungissa.

Oulun kaupunki (A) hakee ratkaisua Oulun kaupungin Sanginjoen ulkometsän käytön osalle. Eri yhdistykset kuten Luonto-liitto ja Lintutietellinen yhdistys (B) jäävät päätöksenteon ulkopuolelle. Ympäristöministeriö ainoastaan antaa lausunnon A:n eduksi. Dilemma jää syntymättä ja lopputuloksena A saavuttaa tuottavuusedun  B:hen nähden. B:n olemassaolo ei ole pitkäaikaisesti turvattu. Ongelma ratkeaa vain osittain eikä ole kestävä ulkometsän osalta. Jos kukaan ei yritä ratkaista ongelmaa tunnustetaan ulkometsän käyttö mielivaltaiseksi.

Ratkaisun saamiseksi tarvitaan uudenlainen lähestymistapa. Kaupungin sisäinen tarkastelu ei riitä koko horisontin näkemiseen. Pelkkä oman kilpailutilanteen tarkastelu kaikenlaisten hyvinvointi-hankkeiden kautta sulkee päätöksenteon ulkopuolelle olennaisia pitkällä aikavälillä Oulun kaupungin toimintaan vaikuttavia tekijöitä. Tarvitaan yhteiskunnallista ja kansantaloudellista näkökulmaa sekä kaikkien osapuolten aktiivista toimintaa, johon aloitteessa vedotaan.

Siksi kysytään, onko Oulun kaupungilla tarkoitus käynnistää ja ensinkään päättää aloitteesta Uuden Oulun elinkaarimalliksi ennen Sanginjoen ulkometsän käytön päätöksiä jos kansallispuistohankkeesta luovutaan?

Voidaanko Sanginjoen ulkometsän käyttö jättää hyvinvointiselvityksen ulkopuolelle?

-STSKK-

Yksityistämisintoilijalle jäitä hattuun

Yksityisten yritysten osuus hyvinvointipalvelujen tuotannossa on kasvanut nopeasti. Yksityistämisen vaikutuksia ei kuitenkaan ole kattavasti tutkittu ennen syyskuussa 2011 julkaistua SNS:n rahoittamaa tutkimusraporttia ”Konkurssista konkurssiin”.

Raportissa joukko parhaita tutkijoita arvioi yksityistämispolitiikan vaikutuksia palvelujen laatuun ja kustannuksiin. Raportti toteaa, ettei toistaiseksi ole riittävästi tutkimustietoa vastata tyhjentävästi kysymykseen kilpailun vaikutuksista. Olemassa oleva tutkimus ei anna tukea käsityksille, että hyvinvointipalvelujen laatu olisi parantunut tai niiden tuotanto tehostunut.

Luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa yksityistämispolitiikan vaikutuksista julkisten palvelun laatuun ja kustannuksiin on niukasti, koska tilastointikäytäntöjä ei muutettu kilpailutuksen alkaessa.

Kun verovaroin kustannettujen palvelujen tuotanto avattiin kilpailutukselle vuonna 1991, uudistuksen yhtenä tavoitteena oli raivata tietä pienille yrityksille ja henkilökunnan omistamille osuuskunnille.

Viime vuosikymmenen aikana suuret voittoa tavoittelevat yritykset ovat kuitenkin kasvattaneet nopeasti markkinaosuuttaan kaikkien hyvinvointipalvelujen tuotannossa. Ne ovat takoneet omistajilleen suurempia voittoja kuin pörssiyritykset keskimäärin.

Raportin mukaan palveluyritykset voivat lisätä voittojaan vain kustannuksista säästämällä. Tähän liittyy riski, että voittoja kasvatetaan laadun kustannuksella.

Enemmän säätelyä

Raportissa painotetaan, että julkisrahoitteisten hyvinvointimarkkinoiden toiminnan tehostaminen edellyttää säätelyn ja valvonnan lisäämistä. Korvausjärjestelmien ymmärtäminen ja niiden suunnitteleminen optimaalisesti ovat tutkimusten mukaan tärkeimpiä edellytyksiä sille, että verorahoilla tuotettujen palvelujen markkinat saataisiin toimimaan nykyistä paremmin.

Laadun perusedellytyksiä ovat, että palvelujen alin hyväksyttävä taso on riittävän korkea ja että valvonta on tehokasta. Laadun turvaaminen edellyttää myös, että luotettavaa ja objektiivista tietoa on helposti tarjolla niin päätöksen tekijöille kuin kuluttajille.

-STSKK-