Avainsana-arkisto: kuntavaalit

Kuntavaalit 2012 – Oulun ehdokasasettelu

Suomen Keskusta sai suurimman kannatuksen kuntavaaleissa Oulun vaalipiirin  alueella 56,4 prosentin kannatuksella. Koko maan Keskustan kannatus oli 58,1 prosenttia, joka taas kuvaa keskustan kannatuksen nousua kaikkialla Suomessa. Hyvänä kakkosena perässä tuli kokoomus jonka kannatus hiukan laski.

Seuraavassa järjestyksessä tulivat vasemmistopuolue, PerusSuomalaiset ja sosialidemokraattinenpuolue. Ylen vaalitulospalvelun ilmoituksen mukaan yöllä kello 1.16 tuli seuraava ilmoitus:

Vaalitulos valmis – PerusSuomalaiset voimalla kuntapolitiikkaan mukaan

Koko maan kannatusjäjestyksessä  kokoomus pääsi kirillään vielä ykköseksi 21,9 prosentin kannatuksellaan. Kakkoseksi tuli sosiaalidemokraattinen puolue ja Suomen Keskusta ja PerusSuomalaiset seuraavina.

Tulee nähtäväksi ketä ja keitä tullaan valtakunnan asioiden hoitamiseksi pyytämään hallitusneuvotteluihin jatkossa. Uudistukset kunta- ja valtakuntatasolla ovat kesken.

Otetaanko noin kolmen  prosentin kannatuksen  nousun eduskuntavaaleihin 2008  nähden saanut Suomen Keskusta mukaan hallitusneuvotteluihin valmiilla toimivalla maakunta-mallillaan vai tuleeko hallitus kaatumaan seuraavaan välikysymykseen sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen osalta?

SDP ajaa vastuullista mallia sosiaali-ja terveydenhuoltoon eikä näin katso keskeneräisten mallien perään jatkossa, joka koettelee hallitusyhteistyötä.

PerusSuomalaisten tehtäväksi tulee nyt vastuu huolehtia kuntapolitiikasta oikein ja maltillisisesti.

Oulussa on nähtävissä uusi farssi lähiaikoina kuntauudistuksiin liittyen. Suurkunta-ajattelumallin kehittyessä kuntauudistustaisteluksi on Oulua käytetty ponnahduslautana suuremmille tavoitteille ydinvoimahankkeita myöten.  Tätä mahdollisuutta ovat jo käyttäneet Risto Parjanne, Silja Hiironniemi, Päivi Laajala ja Kari Nenonen. Nenonen on sittemmin siirtynyt kylläkin vastuullisempiin tehtäviin Sairaanhoitopiiriin, jota nyt ollaan lakkauttamassa hallituksen toimesta. Ydinvoimahankkeet joutuivat pahaan vastatuuleen energiajätti EOn:in vetäydytyä pois Fennovoimahankkeesta.

Kauhajoki-Seinäjoki akselilta kantatie 67:n varresta Ouluun muuttanut Mari-Leena Talvitie valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon ihmettelyä aikaansaavilla 1129 äänen äänisaaliillaan.

Talvitie tuli tunnetuksi Oulussa räjähdysmäisesti ja on seuraava mahdollinen kaupunginjohtajaehdokas jos nykyinen kaupunginjohtaja Matti Pennanen siirtyy muihin tehtäviin. Oulun kaupunginjohtajuus on hänelle haasteellista nyt jos Kokoomus ajaa kaupunginjohtajuutta toden teolla. .

Talvitien tunnetuksi tulemiseen vaikutti myös tapa toimia entisen Vanhasen hallituksen ministerin Mari Kiviniemen tavoin. Kiviniemi nousi Haukiputaan kokemusten  ja valtio-opintojen kautta Vanhasen hallitukseen vuonna 2005 jälkeen. Kiviniemestä muodostui mysteeri. Molemmat naiset ovat lähtöisin samalta seudulta tuntien hyvin toistensa toimintatavat.

Tuleeko Talvitiestäkin mysteeri vai tuleeko hän ottamaan kuntavaalien tuloksen aiheuttaman haasteen vastaan, kysytään.

Nähtäväksi siis jää, tullaanko Oulussa lähiaikoina käyttämään Oulua ponnahduslautana suuremmille tavoiteille jopa kaksikin kertaa vielä. Ratkaisu on yksinomaan Pennasen, Talvitien  ja puoluetovereidensa. Paine on siis kova Oulun koon laajentumisen ja täten valtuustosta pudonneiden henkilöiden kasvaneiden äänimäärävaatimusten osalta.

Suomen valtion on purkamassa pois näitä kytköksiä ja on hajauttamassa toimintaansa koko Suomeen. Eri maakuntien ja aluevirastojen on nyt oltava tarkkana ja tehtävä johtopäätökset  kuntavaalien tulosten perusteella.

Suomen Keskustan vaalilupaukset pitäisi nyt Oulussa täyttää, kaupunginjohtaja Matti Pennasen on nyt oltava sanansa mittainen mies Suomen Keskustan lupauksille, olla kotona nyt.

Tunnemme Oulun kodiksemme emmekä halua käyttää Oulua ponnahduslautana omille pyrkimyksille vieläpä toisen eduksi.

-STSKK-

Mainokset

Onko Oulu maailman monipuolisin innovaatioympäristö?

Oulu on jälleen kerran taitekohdassa. Kaupunki kasvaa niin asukasmäärältään kuin pinta-alaltaan. Talous kiristyy ja toimintaympäristö muuttuu. YT-neuvottelut asettavat asioita taas uudenlaiseen tilanteeseen ja työllisyyden eteen pitää ponnistella entistä enemmän.

Toisaalta meille avautuu täysin uusia mahdollisuuksia. Vapautuva osaajajoukko etsii uusia kehittämisen kohteita. Uutta yrittäjyyttä syntyy tällä hetkellä runsaasti. Upea tietopääoma ei ole vain sananhelinää vaan totisinta totta, sanoo Oulun kaupungin projektikoordinaattori, rehtori ja johtamiskouluttaja Timo Kettunen kolumnissaan ”Maailman monipuolisin innovaatioympäristö” kaupunkilehti Forumissa 11.10.2012.

Oulussa tehdään hallintotason työtä, jossa sekä päättäjät että muut julkisilla aloilla olevia henkilöitä sijoitetaan kaupungin tukemien innovaatioyritysten vetureiksi. Miksi ei  myös näitä sivistyneitä upean tietopääoman omaavia henkilöitä lasketa mukaan ja kilpailuteta, kysytään?

Oulu on myös tunnettu koulu-, kulttuuri- ja opiskelukaupunki. Tarjolla on koko kasvun ja oppimisen kirjo laadukkaasta varhaiskasvatuksesta monialaiseen ammatilliseen koulutukseen ja yliopistoon asti.

Lasten ja nuorten määrä on Oulussa Suomen huippua, poikkeuksellinen muuhun maahan nähden. Väestön koulutustaso on korkea ja keski-ikä on poikkeuksellisen alhainen myös sanoo Kettunen myös kolumnissaan.

Miten nämä asiat kohtaavat toisensa, hän kysyy? Hän ehdottaa, että pienet, juuri tuon upean pääoman omaavat pienet aloittelevat yritykset, niiden mahtava osaamistausta sekä kasvu ja oppiminen voitaisiin yhdistää entistä paremmin.

Ensimmäiseksi, voisivatko oululaiset päiväkodit, peruskoulut, lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja yliopisto toimia kasvun yhteisinä alustoina ja uusien innovaatioiden laboratorioina tulevaisuuden keksinnöille vielä paljon nykyistä vahvemmin, hän kysyy?

Toiseksi, voisiko vaikkapa sähköiset uudenlaiset oppimisympäristöt, laitesovellukset ja käyttöjärjestelmät kasvuyritysten ja kaupungin eri toimintayksiköiden tiiviinä yhteistyönä, hän kysyy. Vieläpä kaupungin päättäjien toimiessa veturina?

Tähän ei tarvita erillisiä suuria projekteja tai hankkeita, vaan normaaleja arjen kohtaamisia toimintakulttuurissa. Eli yhteisiä kohtaamisia ja oikeaa asennetta, hän selittää.

Tärkeintä olisi, että Oulun kaupungissa alkava lautakuntien purkutoiminta johtaa luottamushenkilöiden uudelleen sijoittamisiin myös näiden pienten yritysten hallinnollisiin tehtäviin oikein ja eettisesti oikein pienen yrittäjän siitä kärsimättä.

Kolmanneksi, käykö niin, että ihmisiä ja koneita tullaan yhdistämään, kuin orwellin teoriassa, kysytään? Saadaan toteutettua vielä enemmän ja virheettömästi. Valvontakin pelaa paremmin. Tullaanko apuvälineitä jokaiselle kansalaiselle rakentamaan arjen turvaksi vieläpä yhteiskunnan ja yritysten voimin investoinneilla, jotka ovat kalliita?

Eikö ihminen ole oman viihtyvyytensä luonut ja tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu. Tämän kehittämiselle henkilön itsensä näkökulmasta kysyntää on. Se on kaikkien elinaikainen toive.

Eikö perustyöllä enää elä ja omalla hallinnallaan muuttaa elämäänsä saada rakennettua omaa ympäristöä riittävästi, kysytään?

Eikö ihminen itse elämänmuutoksessaan tiedä omat mittarinsa? Tätä asiaa voisi kysyä muutosvalmentajilta.

Koulutukseen- ja työnhakijat kallistuvat hakemaan koulutusta tai työtä pääosin tietotekniikka- ja ohjelmistoalalta, jossa hylkäämisprosentti on suuri.

Eikö Kettusen kertomat tulevaisuuden keksinnöt rakenneta juuri kyseisellä tekniikalla ja siis eri ohjelmasovelluksilla? Onko katsottu liian kapea-alaisesti tulevaisuuden kehitystä  kehittäjien silmin?

Ovatko eri käsitteet ymmärretty oikein, mitä haetaan toimivalta yhteiskunnalta?

Ovatko terveysjohtajat itse paneutuneet käsitteisiin ja analyyseihin toden teolla vai onko sadat eri kokoukset terveysasian tiimoilta vieneet voimat oikealta kehittämiseltä?

Käytetäänkö  väsytystaktiikkaa sosiaalipolitiikan tasolla  terveysjohtajien nujertamiseksi juoksuttamalla heitä eri kokouksissa uuvuksiin asti? Mitä mieltä alojen terveysjohtajat  itse ovat?

Kärsiikö kansalaisten hyvinvointi turhista kokouksista jatkossa myöhemmin? Miksi kaikki nyt puhuvat hyvinvointiasioita jäsentelemättä niitä? Kulttuurin merkityksestä ei kukaan enää puhu laajentavasti.

Onko haluttua työtä riittävästi edes tarjolla ja mitkä keinot pitää ottaa avuksi työn saamiseksi tulevaisuudessa? On resurssipula sekä tarjottavissa alustoissa että osaavassa työvoimassa. Kuplaa ollaan puhkaisemassa epätodennäköisillä lupauksilla.

Entä sitten kun nämä ”pompanneet” hakijat joutuvat tyytymään ”mielivaltaiseen” työhön tai koulutukseen? Eikö tässä kohtaa epäonni osu kohdalle kertaluvulla kerrottuna?

Ihminen itse osaa mitata omat mahdollisuutensa ja näin mieletön työ myös tulee suoritettua lähes mielekkään työn tavalla. Tähän tapaan toimia eivät mitkään keskitetyt ratkaisut eivätkä apuvälineet järin auta. Kyse on yhteiskunnallisen merkityksen vaikuttavuudesta, jota on peräänkuulutettu niin vammaisten kuin vanhusten hoidon osalta myös. Nyt myös työttömien ihmisten osalta.

Alojen Terveysjohtajien on asetuttava aloilleen kunnissa ja tehtävä päätökset ja ratkaisut kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Muuten hukka perii.

Yhteiskunnallisten asioiden merkitys ihmisen mahdollisuudessa toimia on vahva. Se tarkoittaa tyytymistä vähempään lisäten toimittajan velvollisuuksia työntekijän perhettä kohtaan myös.

Sotien jälkeen 1950-80-luvuilla on ollut käytössä perhevastuun kantamiseen liittyvä arvopohja yrityksissä ja virastoissa. Tästä todisteena ovat erilaiset palkan lisäksi tulevat ruokalahjoitukset ja lomat. Erilaiset osingot ja optiot eivät ole yhteisvastuun kantamista vaan puhdasta talousajattelua toisten kustannuksella.

Perhevastuun toimielintä Suomeen kaivataan. Yhteiskuntavastuun arvottamista Suomen yhteiskuntapolitiikassa vaaditaan. Oikeaa johtamista tarvitaan yhteiskuntapolitiikkaan ymmärtämään kulttuurisia asioita.

On siis myös tärkeää ymmärtää monikulttuuriset asiat vuorovaikutuksen ja eritoten itsensä tuntemisen vaikuttamiseksi. Tarvitaan muutosvalmiutta. Henkilön muutosvalmius ei synny yrityksessä vaan ”paljon paljon” sitä ennen. Sitä on yhteiskuntavastuu.

Suomenmaa: Onko anteeksiantamusta?

 – Tarvitsemme uuden alun ja sellaisen ilmapiirin, missä kilpailemme toistemme kunnioittamisessa, annamme aina valitulle johdolle sataprosenttisen tuen, kirjoittaa kansanedustaja Juha Sipilä. Kuva: Maria Seppälä

Olen ylpeä keskustalaisista juuristani, mutta en tavasta, millä käymme puolueessa henkilövalintoihin liittyviä kisailuja.

Nyt jos koskaan, aatteellemme ja edustamillemme arvoille on kysyntää.

Jostain syystä onnistumme kätkemään sanomamme keskinäiseen riitelyyn.

Jos minulta kysytään eduskuntavaalitappion syitä, tämä keskinäisen nahistelun perinne nousee yhdeksi keskeisimmistä.

Olen keskittynyt ennen kansanedustajuutta edeltävän ajan perheeseeni ja yrityksiini poliittisen toiminnan sijaan, joten uskon pystyväni tietyllä tavalla arvioimaan keskustalaista liikettä ulkopuolisen silmin.

Mitä enemmän luen Alkion tai muiden liikkeemme vahvojen ajattelijoiden kirjoituksia, sitä enemmän tunnen itse olevani keskustalainen.

Tunnen, että keskustalla on tuoretta tarjottavaa nyt elettävään aikaan.

Maailma on muuttumassa hyvin nopeasti toisenlaiseksi kuin mihin olemme tottuneet.

Ympäristö muuttuu, mutta aatteestamme löytyy edelleen ammennettavaa tähänkin päivään.

Puukin tarvitsee maaperän kasvaakseen. Puu kasvaa sitä paremmin, mitä viljavampi maaperä on.

Keskustan maaperä muodostuu aatteesta ja meidän henkilökohtaisista arvoistamme.

Aate ja henkilökohtaiset arvot eivät voi olla keskenään ristiriidassa. Ne muodostavat yhdessä maaperän, mihin kansanliikkeemme voi kasvattaa vahvat juuret. Ne kestävät yli sukupolvien.

Maaperä ja juuret muodostavat näkymättömän voimavaran, mitä muiden on mahdotonta kopioida.

Hyvään maaperään ja juuristoon kasvaa vankka runko. Se kuvaa kansanliikettämme. Me kukin olemme oksia, jotka kasvamme samasta rungosta.

Yksittäiset asiat ja mielipiteet ovat puolestaan hedelmiä.

Vaikka meillä kaikilla on yhteinen aate, hieman erilaisista henkilökohtaisista arvoista syntyy erilaisia hedelmiä, erilaisia suhtautumistapoja yksittäisiin kysymyksiin.

Niissä on täten eriäväisyyksiä ja vivahde-eroja, ja niin saakin olla. Erilaisuus on rikkautta.

Meidän on syytä keskittyä ennen kaikkea yhdistäviin asioihin, ei erottaviin.

Mikäli haluamme tavoitella neljänneksen kannatusta, on tunnustettava, että meidän liikkeeseemme sopii myös hieman erilaisia ajatuksia ja näkökulmia.

Tämä olisi hyvä pitää mielessä, kun käytetään sanoja ”cityliberaali” tai ”arvokonservatiivi”.

Meidän tulee huolehtia siitä, että puolueen ajamissa asioissa jokainen meistä voi elää omien henkilökohtaisten arvojensa kanssa.

Tarvitsemme uuden alun. Sellaisen ilmapiirin, missä kilpailemme toistemme kunnioittamisessa, annamme aina valitulle johdolle sataprosenttisen tuen.

Silloin, kun on henkilövaalin aika, silloin käydään reilu kisa. Kisa käydään omilla teemoilla, ei toisten tekemisten mollaamisella.

Se, joka tuo törkyä pöytään, pitäisi yhteisesti teilata. Jos emme tätä kulttuuria pysty muuttamaan, hukka meidät perii.

Hyvät ystävät, yhdistäviä asioita löytyy riittävästi, samoin yhteiskunnallisia epäkohtia korjattavaksi.

Uusi alku olisi se, että keskitymme näihin eikä kukaan meistä enää mollaa toista. Moni meistä on väsynyt keskinäiseen riitelyyn – lopetetaan se nyt.

-STSKK-

Kansalaisten kiire presidentin valintaan kiihtyy – vaali sunnuntaina

Kumpi presidentiksi Pekka vai Sauli?
Valintapäätökset äänestää omaa presidenttiään vahvistuvat. Kansanedustaja Martti Korhoselta kysytään ketä äänestätte presidentiksi? Lehdessä kirjoitettiin Teistä, kuntaliiton etsittävästä ja tulevasta roolista kuntauudistuksessa. Kuntauudistuksen jälkeisistä toimista ei kerrottu mitään.
Kuntauudistuksen selvittäjät Arto Koski, erityisasiantuntija Antti Kuopila kuntaliitosta ja kansanedustaja Martti Korhonen tekivät historiaa saadessa aikaan kuntaliitosesityksen Ouluun. Kansanedustaja Martti Korkosen muistettavin saavutus tapahtui Oulun kaupunginvaltuuston maapoliittisia linjauksia (Valtuustoaloite Paavo Vasala) käsittelevässä kokouksessa  hänen tehdessään maailman parhaimman comebackin.  Kansanedustaja Martti Korhonen istui kokouksessa loppuun asti täysivaltaisena.  Puolet Oulun kaupungin valtuutetuista poistuivat valtuustosalista käsittelyn ajaksi. Asia jätettiin kuitenkin pöydälle.

Juuri maapolittiset omistukset Oulunkin kuntauudistuksessa korostuivat. Myös tällaiset omistukset ovat hyviä perusteita nyt presidentinvalintapäätöksiä tehtäessä.

Ministeri Henna Virkkusen esitys kuntauudistuksesta on otettava vakavasti seuraavista syistä:

Pidetään Suomi pystyssä. Jos kuntaliitolle ei löydy tulevassa kuntauudistuksessa roolia ja tavoitetta, on kuntaliiton aika siirtyä ”eläkkeelle” tai siirryttävä palvelemaan aivan tavallisia kuntalaisia.

Jos kuntauudistus toteutuu, tulee kaikista kuntaliiton rinnakkaistoimijoista, julkisen tahon palvelijoista, tavallisia kansalaisia palveleva taho.
Tällöin mennään kohti yhtenäistä, tiivistä ja tavoiteltavaa palvelurakennetta, jossa yksi toimijoista tulee olemaan tavallinen tallaaja. Toisinsanoen tavallisesta kansalaisesta tuleekin tarvitsijan sijasta myös palvelun tuottaja.

Julkisen tahon tietohallintaan kohdistamat kalliit hankinnat esim. sosiaali- ja terveysosaamiseen tukevat juuri tämänkaltaista palvelurakennetta. Tavallinen kansalainen kulkisi ”ilmaisin taskussa” vaikuttamassa omaan ja toisenkin ihmisen hyvinvointiin välillisesti. Tavallisen tallaajan rooli muuttuu jatkuvasti palvelurakenteen ansiosta ”itseään palvelevaksi”.

Työttömyys vähenisi joka alueella, tietotaito nousisi maassamme huimaa vauhtia ja kaiken tärkeimpänä: Kulahtanut koululaitoksemme opetustapoineen muuttuisi kaikissa maamme koululaitoksissa. Ilman tällaista dynaamista ja muuttuvaa ”leikkiä aikuisten kesken” ei oppitasomme kehity eikä pisa-tutkimusta voiteta.

-STSKK-