Avainsana-arkisto: hyvinvointi

Sähkön ja pääoman ongelmat Suomessa

Pääoma on toissijainen tuotannontekijä verrattuna älykkääseen liiketoimintamalliin ja taitavaan johtoon, joka osaa toimia tehokkaasti jatkuvasti myrskyisemmäksi käyvässä maailmassa. Taitava toiminta merkitsee, että tiedon hallitseminen ei riitä, vaan uuden tiedon, uusien tuotteiden ja palvelumallien kehittäminen, uudet strategiset avaukset, henkilöstön taitamisen kehittäminen, tietämyksen hallinta nousee avainasemaan.
Kaivostoiminta ei ole älykästä liiketoimintaa  katsastettaessa eri tuotannontekijöitä pitkällä aikavälillä, kuten ylenpalttisten pääomien sijoittamista ja toissijaisen tuotannontekijän, sähkön voimakasta käyttöä puhdistusprosessissa.
Kaivosyhtiö Talvivaara emoyhtiöineen ovat tästä opettava esimerkki.

Sähkön tuotanto on myös toissijainen tuotannontekijä verrattuna älykkääseen liiketoimintamalliin. Sähkön tuotanto on saatettu luvanvaraiseksi koko maassa ja sähkön tuotantoa ohjaavat monopoli, investointi-suojat ja -avustukset. Kaikki on ylihinnoiteltua ja kaiken ylimääräisen hinnan lisäksi entisen energiaveron ja korotetun sähköveron 9%:sta 23% maksavat tavalliset kansalaiset.
Sähköveron muodossa perittyä ei edes tarvitse tilittää valtiolle perustuen investointisuojaan, joka tarjottiin etuoikeutena sähköyhtiöille investointisuojan muodossa kuluvan vuoden alusta alkaen.

Kansalaisella ei enää tämän päivän mittakaavassa ole kovin mahdollista valita itselleen pientä kulutusta sähkön osalta. Joka paikassa pyörivät jääkaapit ja ilmalämpöpumput, lattioissa jos kiertää lämmitykseen tarvittava neste, sitä lämmitetään maalämpöpumpulla tai sähkövastuksella. Sähköriippuvaisuus näkyy kaikkialla. Käyttämätöntä sähköä siis ei enää ole, vaikka sen ilmaisuudesta voi mennä takuuseen. Halvinta on käyttämätön sähkö ja ei ole itsestään selvyys siirtyä suoraan sähkön käyttöön.

Työllisyyttä ajatellen ei ole viisasta perustaa työpaikkoja yksistään toissijaisten tuotannontekijöiden kuten sähköntuotannon alaisuuteen. Toista mieltä ollaan älykkäiden liiketoimintamallien alaisuuteen perustettaville työpaikoille. Tässä startup-yritykset innovaatioineen ainakin ovat oikeassa. Kulutushyödykkeiden tarjonta on laajaa ja työllistävää. Rekrytointi ei perustu byrokratiaan vaan älykkäiden ihmisten palkkaamiseen ajankohtaan sopivin keinoin.

-STSKK-

Mainokset

Ouluun puhdasta vettä

Lähteet vai kulta Rautaruukin kultatutkimus 7 % KULTAA Lähde:maakunta-arkisto

Lähteet vai kosto
Lähde:maakunta-arkisto

Oulun kaupunki / Oulun Vesi liikelaitos on saanut luvan ottaa pohjavettä hakemansa määrän eli 32 500 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 32 vedenottamosta Hangaskankaalta Pikkaralasta.

Prosessin (ympäristövaikutusten arviointi, luvitus, yleinen keskustelu) kuluessa on esitetty lukuisia vaihtoehtoja vesihuollon kehittämiseksi kriisitilanteisiin paremmin vastaavaksi. Tällä hetkellä Hangaskankaan pohjavedenottamot toimivat Oulun kaupungin kriisiajan vesilähteenä ja  normaalioloissa ne palvelevat Pikkaralan Vesiosuuskunnan toiminta-alueen asiakkaita. (Oulun Veden Laatukäsikirja 2010).

Totuus on toinen. Vedenottamoiden tuottama vesi joutuu raakavetenä kiertoon jokiveden puhdistusprosessissa. Toimiakseen prosessi tarvitsee 30 % vedenottamoiden tuottamaa raakavettä. Tätä vettä käytetään tällä hetkellä maksimimäärän joka vuorokausi. Raakavedestä hyvin pieni osa menee asukkaiden pohjaveden käyttöön. Raakaveden käyttö ei tällä hetkellä täytä kriisiajan vesilähteen käytön tunnusmerkistöä.

Samantyyppinen ratkaisu sopii myös kehittämistoimenpiteeksikin: vedenottopaikkojen lisääminen Oulujokeen ja jopa Oulujärveen asti, lähikuntien välisen yhteistyön kehittäminen siirtoverkoston parantamiseksi ja kasvattamiseksi sekä pohjavesipostien lisääminen. Luvan mukaisesta kokonaismäärästä (32 500 m3/d) tai nykyisestä kulutusmäärästä (noin 27 000 m3/d) pääosa käytetään ja käytettäisiin muuhun kuin ruokavedeksi. Mitoitus kriisitilanteessa on siitä olennaisesti poikkeava. Oulun Veden tavoitteen mukaan poikkeusoloissa verkostosta tulisi voida jakaa 50 l/as/d eli noin 7500 kuutiota/vrk. Se määrä on turvattavissa edellä mainituin keinoin. Normaalioloissa käytössä olisi pintavesi raakavesilähteenä.

Lisäksi kehittämistoimenpiteenä pintaveden ottopaikkoja voidaan ottaa kauempaakin, kuten: On ehdotettu vedettäväksi pitkä ja iso purkuputki Nuasjärveen ja Oulujärveen läpi voimalaitosten muurien toimimaan pintaveden tuottamiseksi Oulun raakavesilähteenä. Lue: https://uutisoulu.wordpress.com/2015/02/18/pitka-jateveden-purkuputki-talvivaarasta-ouluun-saakka/ jätejakson jälkeen (kue: pintaveden purkuputki).

Valmius turvata poikkeustilanteissa riittävä vedensaanti on ratkaistavissa tarkasteltavaa hanketta huomattavasti edullisemmin ja järkevämmin sekä vaikutuksiltaan huomattavasti kestävämmin tavoin.

Hakija vetoaa Oulun vesihuollon turvaluokitukseen, jota tulee parantaa lisäämällä talousveden saatavuutta kriisitilanteissa. Kriisitilanteiksi on mainittu hyvin teoreettisia ongelmia, kuten ydinlaskeuma tai jonkin kemikaalikuljetuksen kaatuminen jokeen.

Oululla on siis  lukuisia mahdollisuuksia lisätä vesihuollon turvallisuutta, vaikka pintavesi säilyisi raakavesilähteenä. Tosiasiassa ne ovat turvallisuudeltaan parempia ratkaisuja kuin siirtyminen täysimääräiseen pohjaveden käyttöön. Pintaveden saastuminen raakavesilähteenä poikkeuksellisesti kelvottomaksi on yleensä lyhytaikainen ilmiö. Sen sijaan pohjaveden pilaantuminen on pysyväisluonteista eikä Viinivaaran pohjavesihanke ole riittävä Oulun alueen kaltaiselle kasvualueelle huomioiden myös luonnonsuojelun ja kestävän käytön periaatteet  kiistaa aiheuttavien pohjaveden ottopaikkojen alueella. Esimerkiksi happamat soidensuojelualueet ovat erityisen herkkiä rasituksille vedenottopaikkojen läheisyydessä.

Lähde: Vaasan hallinto-oikeus, www.sll.fi/pohjois-pohjanmaa/kannanotot

-STSKK-

PITKÄ JÄTEVEDEN PURKUPUTKI TALVIVAARASTA OULUUN SAAKKA

Kainuun Sanomien kirjoituksessa 6.2.2015 toivotaan muutosta tai korjaustoimenpidettä käsillä olevaan Talvivaara-ongelmaan. Samalla siinä on puolestaan pyritty synnyttämään yllättäviä ja äkkivääriä tilanteita, jotka ruokkivat uudenlaisia ajattelutapoja. Myöskin sattumanvaraisuuksien hyödyntäminen Talvivaaran vahingoissa ovat nyt tarpeen löytää keinot katastrofin välttämiseksi.

Säännöstelyn vähentämisen ratkaisussa nähdään parhaimpana toimijana Oulujoen alimman pään voimalaitoksen ammattitaitoinen toiminta Oulun Energian, siis Oulun kaupungin omistaman voimalaitoksen. Perätään myös ammattitaitoisempaa toimintaa Fortumin väeltä.

Nyt tämän päivän Talvivaara-sotkussa haastetaan Muhos, Utajärvi, Vaala, Sotkamon kunnat ja Oulun kaupunki yhdessä Oulun Energian ja Fortumin kanssa toteuttamaan mitä mielenkiintoisimman ympäristönsuojelutoimen, Ouluun asti ulottuvan purkuputken vailla mitään uhkaa, täynnä mahdollisuuksia.

2015-02-18 12.11.19Kirjoituksessa on ehdotettu vedettäväksi pitkä ja iso purkuputki Nuasjärveen ja Oulujärveen läpi voimalaitosten muurien Talvivaarasta asti Oulun rajalla sijaitsevalle Pikkarala-Seluskan kalkkipitoiselle alueelle. Kalkkitehdas siellä on ollut jo koekäytössä aikoinaan. Kytketään metallitehdas puhdistamoineen ja sähkögeneraattoreineen purkuputkeen kyseisellä kalkkipitoisella alueella Talvivaaran sijaan.

4053_

Lähde: http://www.tervareitti.fi/tervareitti/uutiset/4903.html

Samaan paikkaan perustetaan Euroopan suurin kalkkikaivos tuottamaan loppupuhdistukseen tarvittava kalkki. Kalkkijäte markkinoidaan parhaana maanparannusaineena eikä kipsijätteitä luontoon enää sallita.

Rakennetaan maailman parhaalla hyötysuhteella toimiva putkitunnelivoimala toimimaan jätevedellä (maailman parhaiden voimalaitosten pudotuskorkeus lähentelee Talvivaaran korkeutta merenpinnasta, noin 200 metriä).

Jätejakson jälkeen käytetään tulevaisuudessa puhtaita ylävesiä Oulun puhdasvesivarannon ja sähköenergian tarpeen tyydyttämiseen.

Kontekstissa päästään lähemmäksi ajattelua, jossa paras ratkaisu olisi ”virtaamien ohjaaminen yksistään alimman voimalaitoksen avulla, joka on tulevaisuudessa Oulujoen ainut pato-tyylinen voimalaitos, johon on tulevaisuudessa myös kalatie helpoin saada toimivaksi. Muut voimalaitospadot purettaisiin. Ovathan voimalaitospadot jo aikansa eläneet. Eikö tekniikka tunnelissa kulkevaa voimalaitosta kohtaan ole jo tunnettua?

Moninkertaisesti rikastuneet metallit hyödynnetään metallitehtaassa juuri 23.11.2012 kirjoittamani menettelyn avulla, ”jossa moninkertaisesti rikastunut liuotuskasoista peräisin oleva, ongelmaksi tullut purkujätevesi” on kannattavaa tuottaa metallitehtaassa muualla(kin) kuin Talvivaarassa. Tässä tapauksessa Oulussa. Näin uhka Talvivaaran ympäristöstä poistuu (jakaantuu) ja happamat suot lampineen säästyvät ympäristökatastrofilta sekä menetyksiltä vältytään.

Varavesitilanteen kartoittaminen Oululle selvenee. Asumisviihtyvyys kohentuu molemmissa maakunnissa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Työllisyys lisääntyy ja ulkomaisia varmoja sijoittajia tehtaat ja kaivokset alkaa kiinnostaa. Erityisesti Suomen valtiota.

Kustannukset jo metallitehtaan, molempien kaivosten, nykyisen Talvivaaran ja tulevan kalkkikaivoksen tiedetään varsin ilman päästöjä. Tarvitaan laskelmat purkuputkesta. Yva-selvityksestä voidaan luopua, sitä ei tarvita.

-STSKK-

 

Investointisuoja syytä selvittää

Parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta (TTIP) herättävät huolta yritysten investointisuojasta ja sopimusriitojen sovittelujärjestelmästä.

Yritysten investointisuoja pitää sisällään paljon tärkeämpiäkin asioita kuten yritykseen valtiolle tilittämättömiä varoja; energiaveroja sekä muita veroja yrityksen oikaistussa tuloslaskelmassa [energiavero oli ennen vuotta 2013 9%, nyt yli 23%].

Toistaiseksi kukaan ei pysty varmasti sanomaan, onko huoli aiheellista vai ei. Kesällä 2013 alkaneiden neuvottelujen kulusta tai sisällön painotuksista ei ole annettu eikä saatu tietoa. Jonkinlaisia luonnoksia on ollut jakelussa, mutta ei varmoja tosiseikkoja.

Vapaakauppasopimuksen perusajatus on selkeä ja kannatettava. TTIP:llä on tarkoitus edistää Pohjois-Amerikan ja Euroopan välistä kauppaa. Sopimus pienentää tulleja, vähentää säätelyä ja kaupan esteitä.

Sopimus synnyttäisi maailman suurimman kauppa-alueen. Tutkimuslaitosten mukaan sopimus onnistuessaan kasvattaa kansantuotetta EU-alueella 120 miljardia euroa vuodessa ja Yhdysvalloissa 95 miljardia. TTIP:n talousvaikutukset olisivat tuntuvat.

Vapaakauppa-alueen vastustajilla kivenä kengässä on yritysten investointisuoja. Euroopassa on kerätty miljoona allekirjoittajaa suojaa vastustavaan kansalaisaloitteeseen.

Suojan arvostelijat ovat piirrelleet TTIP:stä kauhukuvia väittäessään, että sopimuksen seurauksena yritysten valta kasvaa ja jossakin tapauksessa jopa ylittää kansallisen itsemääräämisoikeuden. Eurooppalaisen demokratian tukipilarit sortuisivat.

Kannattajien näkemysten perusteella investointisuojalla on tarkoitus turvata reilun pelin mukaisesti amerikkalaisten sijoitukset Euroopassa ja eurooppalaisten Yhdysvalloissa. Ulkomaisia sijoituksia ei saa pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin yleisen edun sitä edellyttäessä.

Suomen ulkoministeriön mukaan suoja lisää Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena, kun ulkomaiset yritykset voivat olla varmoja oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta markkinoilla. Sama koskee suomalaisyritysten toimintaa muissa maissa.

EU toimii jo tällä tavalla omalla yhteismarkkina-alueellaan, joten harppaus ei periaatteessa ole suuri.

Investointien suojaamisessa herättää oikeutettua huolta yritysten ja valtioiden välinen tulkintariitojen käsittely. Ainakin saatujen tietojen perusteella malli olisi amerikkalainen, jolloin tulkintaerimielisyydet vietäisiin sovitteluun erilliseen välimiesmenettelyn.

Sopimuksella perustettaisiin eurooppalaisen oikeuden yläpuolelle erillinen välimiesmenettely. Tarvittaessa kokoon kutsuttava vaihtuvajäseninen lautakunta koostuisi kolmesta käsittelyssä olevan tapauksen oikeusasiantuntijasta.

Kolmikolla olisi valtuudet määritellä korvaukset, jos esimerkiksi uusi lainsäädäntö tai tuomioistuimen tekemä ratkaisu ei tunnu yrityksestä sijoittajasuojan mukaiselta.

Mikäli tiedot pitävät paikkansa, investointisuojaan sisältyy eurooppalaisen oikeusjärjestelmän kannalta suuria ongelmia. Pahimmillaan ratkaisujen pohjana olisivat liikejuridiset edut, jotka syrjäyttävät kansallisten parlamenttien ja tuomioistuinten tekemät päätökset.

-STSKK-

UUSI KALASTUKSENHOITOMAKSUEHDOTUS UUDEKSI YHTEISKUNTASOPIMUKSEKSI

tulevaisuuden oulujaervi-kuralätäkköUuden tulevan eduskunnassa nyt laadittavana olevan kalastuksenhoitolain sijalle ehdotetaan seuraavanlaista kalastuksenhoitomaksutapaa uuden yhteiskuntasopimuksen pohjalle. Sopimuksen osapuolet ovat kalastajat, energiayhtiöt ja valtio.

Esimerkiksi vesivoimatalousalueelle Oulun seudulle on tulossa nyt vuoden vaihteessa raju yhtiömuutos: Oulun Energia muuttuu osakeyhtiöksi tähtäimenä ”veturin paikka alueellaan”. Yhtiö tulee lisäämään voimalaitoksia ja nyt onkin tulossa alustava päätös uuden voimalaitoksen sijainnista 2015.

Oulun Energia on tutkimustenkin mukaan vetovastuussa vesivoiman hallinnassa 7 voimalaitoksen alueella Oulujoen vesistössä. Tutkimuksessa pinnankorkeuden vaihtelu Oulun Energian osalla vesistössä on huomattavasti vaativampaa kuin muissa Oulujoen voimaloissa. Tästä syystä ilmoitusvelvollisuus tutkimuksen mukaan on Oulun Energian voimalaitoksen valvomolla suurin. Joen alapään pinnankorkeuden vaihtelu suhteessa eri vuodenaikoihin nähden on haastavaa hoitaa rajoissaan.

Verkkouutiset 15.12.2014 kirjoituksessaan kertoo MTK:n huolen eduskunnan toimista, joiden mukaan ”yli miljoonan suomalaisen vesialueen omistajan omistusoikeudet ovat uhattuina”. Varsin negatiiviseen sävyyn Verkkouutiset sekä moni paikallislehti asiasta kirjoittaa.

Tämä asia voidaan kääntää voitoksi vaatimalla eduskunnan kalastuslakiasiain käsittelyyn lisäosaa: ”Energiantuottaja”, joka jo rankasti toimillaan kohtelee ja lisää juuri noiden ”tavallisten omissa kodeissaan asuvien yli miljoonan suomalaisen asukkaan verotaakkaa vuonna 2013 alussa korotetun energiaveron summalla. Energiavero oli ennen vuotta 2013 9%, nyt yli 23%.

Energiavero on suunnilleen asiakkaalta perityn arvonlisäveron suuruinen summa tavallisen suomalaisen maksamasta energiasta.

Energiaveroa tuottajan ei tarvitse edes suoraan tulouttaa valtiolle vaan vero jää käsittämättömästi suoraan energiantuottajan laariin korvaamaan uusia investointeja. Tähän olisi saatava muutos ja se vaikuttaisi suoraan positiivisesti valtion taloudessa.

Lämpö- ja sähköenergian tuottajat ovat aina rinnastettavissa vesivoimasähkön tuottajiin tuon edun takia. Eikä sähkön hinta ole ollenkaan laskenut huolimatta norjalaisen ja ruotsalaisen nordpool-sähkön hinnan laskusta vuodesta 2008 tähän päivään.

Nykyhallitus Suomessa on aikaan saanut tämän epäedullisen kilpailuedun muihin energian tuottajiin nähden. Tämä ei ole viisasta toimintaa vaan ahnetta sellaista.

Tässä avautuu myös toinen mahdollisuus eli uusi yhteiskuntasopimus kilpailijoiden kesken: Miksei olisi paras osoittaa kilpailuetua saaneet energiayhtiöt ja tulevat energiayritykset suorittamaan aivan samanlaista kalastuksenhoitomaksua suhteessa tuolta 23 %:n veropohjalta? Perinteisesti sähköä on tuotettu vesivoimalla, joiden tuottajat on velvoitettu kalaistutusvelvotteisiin kohti tulevia kalaportaita.

Uudella kalastuksenhoitomaksulla voidaan välttää kalastusrajoitukset pääosittain ja voidaan siirtää niin ammattikalastus kuin harrastajakalastus käyttämään aivan eri toimintatapoja eri toimissaan. Ratkaisuhan voisi olla juuri se, mitä eduskunta nyt suunnittelee, vaan ei korvauksetta vesialueen omistajille. Tässä energiaveroja kertyneessä rahapussissa ei pohja heti tule näkyviin ja siellä olisi kyllä yhteistä jaettavaa niin ammattikalastajille kuin vesialueen omistajille. Tämä pohjaton energiaverorahoja sisältävä rahapussi näyttää olevan jo paikallisten energiayhtiöiden yksinomistuksessa.

Yhteiskuntasopimuksella verotulot eivät vähenisi, muodostuisi siis yhteiskuntasopimus eri ryhmien välille ja eduskunta päätöksessään voisi purkaa lain ”sallia kaikki kalastus yli vesialueomistajien”.

Myös vesialueen omistajat tulisivat tässä yhteiskuntasopimuksessa huomioiduksi. Yleensä koskaan näin ei ole käynyt, eikä myöskään maa-asioissa eri yksityisten maanomistajien. Tämän uuden kalastuslain valmistelussa täytyy olla joku ”koira haudattuna” kun tutkitaan yksityisen omistuksen vaikutteita ja muutoksia yhteiskunnassa.

Se, mitä kussakin tapauksessa erikseen tehdään, määrittelevät asiantuntijat osaltaan. Energian tuottajat ja vesistövastuussa olevat tahot AVI:a myöten ovat aina kulkeneet ”käsi kädessä”. ”Kun toinen kerää vesivarantoa yli tarpeen ja järvi tulee yli laitojen, ei ohijuoksutusta voi aloittaa ennen AVI:n antamaa ohijuoksutuslupaa. Tiepohjat rantojen läheisyydessä pettävät, laiturit särkyvät, rantapuiden ja istutusten juuristot kuolevat ja vesi syöksyy perustuksiin. MTK huutaa tyhjyyttään ja Maaseutuvirasto hylkää tavallisen ranta-asukkaan korvaushakemuksen vaurioista. Asumisviihtyvyys kärsii.

-STSKK-

Kempele tähtää kasvuun. Uutta työtä, asukkaita ja verotuloja

306611_12_2014_uutinen_tuomas_lohi

Tuomas Lohi, 34, aloitti Kempeleen kunnanjohtajana kesäkuussa 2013. Lähde: Forum24.fi

Kempeleen ensi vuoden talousarviosta ja vuosien 2016–17 suunnitelmasta näkyy, mihin kunta pyrkii.
Kempele haluaa uutta työtä ja uusia asukkaita kuntaan niin, että myös verotulot kasvaisivat.
Kempeleessä asui lokakuun lopussa 16 883 ihmistä, ja väkimäärä kasvaa yhä parin prosentin vauhtia.
Myös kunnan verotulot kasvavat, osin vuosi sitten tehdyn reippaan veronkorotuksen myötä.
Tuloveroprosentti on nyt 20,50. Luku on korkea, eikä sitä ole tarkoitus jatkossa hevin nostaa.
Velkaa Kempeleellä on yhä vähän, noin 1 900 euroa asukasta kohden.
Edessä on kuitenkin isoja investointeja, kuten terveyskeskuksen peruskorjaus ja laajennus sekä Zatelliitin alueen liikennejärjestelyt.
– Investoinnit nostavat velan määrää merkittävästi, myöntää kunnanjohtaja Tuomas Lohi.
Enemmän kuin velasta Lohi on huolissaan siitä, miten tuleva sote-uudistus on tarkoitus rahoittaa.
Huolena ovat myös valtionosuuksien leikkaukset ja se, miten taantuma vaikuttaa työllisyyteen ja tonttien kysyntään.

Kova tavoite

Tuomas Lohen mielestä olennainen lähivuosien tehtävä on päättää valtion ja kuntien työnjaosta.
– Trendihän on ollut, että valtio lisää ja siirtää tehtäviä kunnille ilman, että rahoitus seuraisi perässä.
Lähivuosina Kempele ei aio turvautua veronkorotuksiin. Lohi myöntää, että tavoite on kasvukunnalle kova.
– Tarvitsemme nyt vahvaa talousjohtamista, sitoutumista sekä vastuunkantoa.
Tiukka talousote koskee koko kuntakonsernia, kun tavoitteena on tuottaa palvelut nykyistä edullisemmin.
– Käytännössä kyse on henkilöstösuunnittelusta ja tuotantotapojen tarkastelusta: oma vai ostopalvelu?
Kempele tekee jo työtä sen puolesta, että rakenteita voitaisiin uusia, töitä järkeistää ja rönsyjä karsia.
– Osa muutoksista johtaa säästöihin nopeasti, osa vuosien kuluessa, osa selkiyttää työtapoja, Lohi selvittää.
Samalla hän muistuttaa, että menokurin rinnalla tulopohjaa pitää vahvistaa.
– Veronkorotusten sijaan Kempele panostaa elinvoimaa pönkittäviin toimenpiteisiin.
Uudet yritykset ja työpaikat, kunnan tunnettuuden lisääminen. Siinä tavoitteita lähivuosille.
Lohen mielestä Kempeleellä on ainekset menestyä: on runsaasti kaavallista potentiaalia ja rakennusoikeutta kaupan, teollisuuden ja matkailun tarpeisiin.

-STSKK-

Kuinka Kesko sai alkunsa vuonna 1966

Keskon johto on viime vuosien aikana vaihtunut useaan tahtiin. Viime vuoden vaihteessa Ruoka-Keskon ja Rautakeskon K-Rautojen ja Rautian vetäjät vaihtuivat. K-Rautojen ja Rautian tulosta pyrittiin vaihdoksella jatkossa vahvistamaan. Toimivan Ruoka-Keskon toimintaa kehitetään edelleen asiakasläheisemmäksi.

Uutena palveluna asiakas saa ruokatarjoukset suoraan esimerkiksi omaan kännykkään tai älykkääseen rannekelloon vain hyväksymällä palvelun ehdot alkaessaan käyttää palvelua.

Uusi sopimus ohjelmatuottajan kanssa antaa markkinajohtajuuden rannekellosovelluksiin kaupan tarjouksia paikallisesti jaettaessa. Leiki-järjestelmä on käytössä jo useassa ohjelmatuottajan järjestelmässä kuten Yle-Areenassa Keskon ohella.

Leiki-ohjelma profiloi asiakkaat, kohderyhmän ja saa aikaan banner-tyyppiset tarjoukset laitteisiin perille missä asiakas kulloinkin oleskelee.

Tämä kehitys on mullistanut asiakasta ajattelevan markkinoinnin voimakkaasti Keskon toiminnassa vuodesta 1966. Viime vuosina on panostettu voimakkaasti kauppiaskoulutuksiin joita järjestetään noin 2000 kaupan tarpeisiin. Nyt on tarkoitus seuraavaksi lujittaa ja vahvistaa kenttää uuden markkinointitavan ja toiminnan kasvattamiseksi.

Keskon ketjutoimintaan kuuluu kauppoja Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä.

Kauppakonserni Kesko kehittää aluetoimintaansa ja uudistaa kotimaan aluejakonsa. Yhtiö tiedotti asiasta äskettäin.

Keskon uusi aluejako on ensi vuoden alusta alkaen pääkaupunkiseutu, Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Keski-Suomi, Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi.

Yhtiö vahvistaa kauppaketjujensa roolia maakunnissa. Tämä tarkoittaa muun muassa K-kauppiaiden ensisijaisina yhteistyötahoina toimivien alueellisten ketjupäälliköiden määrän lisäämistä.

Keskon aluejohtajat edustavat alueellaan koko Kesko-konsernia ja heidän tehtävänään on alueellisten kauppapaikkahankkeiden valmistelu kaikilla toimialoilla.

Myös alueellinen viestintä ja sidosryhmäyhteistyö ovat heidän ohjauksessaan.