Aihearkisto: puolustus

Suomi on olemassa hyvän tahtoyhteisyytensä (lue tahto-yhteisyys) vuoksi

Tutkijat ja toimittajat ovat Suomi 100-juhlien keskellä pyrkineet todistamaan, että mitään Suomen kansakuntaa ei ole olemassa. Muutama miljoona suomalaista on tahtoyhteisyytensä vuoksi toista mieltä. Kuvitteellinen yhteisö ei ole olematon yhteisö, vaikka eri kansojen puristuksista kolmen sodan kautta noussut Suomi tunnustaakin olevansa.

Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia, arveli keväällä artikkelistaan Vuoden tiedekynä-palkinnon saanut historiantutkija Miika Tervonen. 

Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole. Jostain ihmeen syystä muutama miljoona suomalaista on asiasta eri mieltä. Erityis- ja ainutlaatuisen kansan ja kansakunnan myytti tuntuu rassaavan etenkin tutkijoita. Samalla unohdetaan helposti tutkimustieto, jonka mukaan. suomalaiset ovat sekä geneettisesti että kielellisesti varsin omalaatuista porukkaa.

Mutta nämä ovat sivuseikkoja. Kansa ja kansakunta eivät ole ikuisia asioita vaan tehtyjä. Negatiivinen tulkinta perustuu virheeseen. Kehitelty ja tehty eivät tarkoita valhetta. Eikä suomalaisten tahtoyhteisyys ole valhetta. Yhteisöllisyyteen johtaa kauaskantoiset syyt, jopa armeliaat sellaiset. Suomea eikä suomalaisia kohtaan ole koskaan ollut vihaperustaisia syitä vaikka ympärillämme olevat kansat tunnustavat jatkuvan sodan vallitsevan  läsnäolon. Milloin ottomaanit, vuorostaan ruotsalaiset ja viimeisimpinä venäläiset.

Kansakuntaa ja kansakuntaisuutta koskevan tutkimuksen pioneeri Benedict Anderson kehitti käsitteen ”kuviteltu yhteisö”. Sellainen ei ole luonnollinen ja ikiaikainen asia, mutta kuviteltukin yhteisö on olemassa ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät itsensä ja mitä he tekevät.

Alun perin vuonna 1983 julkaistu ja kymmenen vuotta sitten suomennettu teos Kuvitellut yhteisöt on saanut uuden suomalaisen pokkaripainoksen (Vastapaino 2017). Julkaisu osuu hyvin saumaan nyt, kun kansoista ja kansakunnista sekä nationalismista puhutaan paljon.

Joidenkin mielestä isänmaallisuus on rakkautta, hyvää tahtoyhteisöllisyyttä, kun taas nationalismi perustuu pelkoon. Tämä ajatus on aikamoista yksinkertaistamista.

Nationalismi on kansallisuusaatetta, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa ja politiikassa. Nationalismissa ihmiset välittävät kansallisesta identiteetistään ja itsemääräämisoikeudestaan. Kaikessa voidaan mennä liiallisuuksiin, niin myös nationalismin kapeassa määrittelyssä.

Historiantutkija Jouko Nurmiainen selvittää teoksen esipuheessa Benedict Andersonin näkemystä: ”Ehkä yleisin väärinkäsitys sanaa ’kuviteltu’. Usein luullaan, että Anderson väittäisi kuviteltuja yhteisöjä jotenkin huonommiksi tai toissijaisemmiksi verrattuna joihinkin ’aitoihin’ yhteisöihin. Näin ei ole, vaan Andersonille kaikki sellaiset yhteisöt, jotka ovat niin laajoja, etteivät niiden jäsenet tunne toisiaan henkilökohtaisesti, ovat kuviteltuja ja sellaisina yhtä luonnollisia sosiaalisia olentoja kuin yhteisöt ylipäänsä”.

Andersonin esikuva oli ranskalainen historioitsija ja filosofi Ernest Renan. Hän torjui vuonna 1882 julkaisemassaan esseessä Qu’est-ce qu’une nation? (Mikä kansakunta on?) aiempien nationalistien ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta.

Renanin mukaan kansakunta on joukko ihmisiä, joita yhdistää solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen. Renan kuvaili kansakuntaa käsitteellä ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”.

”Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole olemassa”.

Se, että kansakunta ei olekaan ikuinen ja luonnollinen, ei tarkoita, ettei nationalismilla tai isänmaallisuudella olisi todellista kohdetta. Viime aikoina isänmaallisuuden käsitettä on vertailtu Suomen Ylen medioissa ajankohtaisohjelmissa ’isänmaa’-ajatuksina.
Andersonin kuviteltu yhteisö ei samaistu valheellisuuteen tai sepittämiseen. Kuviteltu yhteisö on luotu eikä huijattu. Andersonin mukaan kuviteltujen yhteisöjen erotteluperusteena ei ole syytä pitää niiden valheellisuutta tai aitoutta, vaan tapoja, joilla ne on kuviteltu.

Suomen liittyessä 2000-luvun alussa yhteiseen rahaliittoon Euroopan kanssa (EMU) ja sitten Euroopan Unioniin tämä kuviteltu yhteisö muodostui todelliseksi mahdollisuudeksi osalle suomalaisia. Nyt tutkitusti vähemmistölle suomalaisia asiasta muodostui painajainen.

”Andersonin mielestä kansakunta on syytä käsittää ”syväksi, kaiken läpileikkaavaksi todelliseksi toveruudeksi”.

Tästä Suomen ’kuviteltu yhteisöllisyys’ Euroopan Unionin kanssa vaivasi ja jopa pelotti suurta osaa suomalaisia tovereita vuosikymmenen ajan. Muodostui kuitenkin liitto mistä Suomea ei voi millään perusteella syyttää eikä vihata kenenkään kansakunnan puolelta.

”Tuntuu siltä kuin Suomen kansaa olisi ohjattu eri kansakuntien puristuksessa ilman vihaa ja syyttelyä välillä Venäjän, välillä Ruotsin vallan alla 100 vuoden välein.

Ihmiset ovat äärimmäisissä tilanteissa vaikka valmiit kuolemaan kansansa, toveriensa, toisten kaltaistensa puolesta. Tätä on tahtoyhteisöllisyys, henki. Koska kansakuntalaisuus, yhteenkuuluvuuteen perustuva identiteetti, on näin voimakas, totta kai tunnevaikutusta voidaan käyttää myös väärin. Vaan mitäpä ei voitaisi.

On vaikea kuvitella, että globaalin maailman kokonaisuudella tai vaikka EU:n tapaisella valtioiden unionilla olisi samanlaista voimaa. Hyvänä esimerkkinä on yhteistyön hakeminen ’nyt samankaltaisten’ – Englannin ja Ruotsin kanssa osallistumalla JEF-nopean toiminnan joukkojen kanssa humanitäärisiin ja jopa puolustuksellisiin tehtäviin tarvittaessa.

Nyt sitä ”voimaa” todella haetaan Suomessa ja Ruotsissa. Varsinkin Englannin ajattelutavoissa on tapahtunut Suomea kohtaan muutos viime sodan korvauksista. Tai sitten sekin on ”kuvitteellista yhteisöllisyyttä valheina” suomalaisia ja ruotsalaisia kohtaan.

Arkisemmin voitaisiin asia ilmaista niin, että kansallisvaltio ja sitä tukeva nationalistinen tunne, tässä tapauksessa ’pelottava’ Englanti kokreettisessa merkityksessä ovat nyt vahvaa perustaa myös hyvinvointivaltiolle – sille rakennelmalle, joka perustuu meidän kansalaisten maksamiin veroihin.

Mitäpä me emme tekisi toistemme puolesta vaikka se vähän kirpaiseekin. Tahtoyhteisyytemme tunnustetaan eräänlaiseksi ’talvisodan hengeksi’. ’Tahtoyhteisyys on eräänlainen tunne toimia nationalistisen, isänmaallisen ja vihan yli rakkaudella ja virheettömyydellä’. Tätä kunnioitettu presidenttimme Sauli Niinistö toistaa puheissaan.

-STSKK-

Mainokset

Englanti juksaa Suomea 100-0

Britannian puolustusministeri kertoo LM:n haastattelussa tänään, että Suomi voi pyytää meiltä apua. Hän toteaa haastattelussa, että Suomi voi pitää JEF-maita liittolaisinaan.

Suomi allekirjoittaa perjantaina  Tukholmassa sopimuksen liittymisestä Britannian johtamiin nopean toiminnan taistelujoukkoihin, joiden vahvuus on noin 10 000 sotilasta.  JEF-joukkoja (Joint Expeditionary Forces)  voidaan käyttää sotilasoperaatioihin missä tahansa, myös Suomen maaperällä.

Vuoden 2018 loppuun mennessä toimintavalmiuden saavuttaviin joukkoihin kuuluu maavoimien erikois- ja panssarijoukkojen, merivoimien ja ilmavoimien yksiköitä, muun muassa laskuvarjosotilaita.

Britannian puolustusministeri Michael Fallon kertoo Lännen Median haastattelussa, että JEF-joukkoja voidaan tositilanteessa käyttää nopeammin ja joustavammin kuin Naton tai EU:n alaisia joukkoja.

JEF ei ole Nato, Fallon selittelee. Hän väittää ettei JEF-joukot ketteryydessään ole omaamassa byrokraattista päätöksentekoa, joka viittaisi tietenkin hitaampaan toimintaan humanitäärisissä ja pienemmissä sotilastehtävissä. Herää kysymys miten isompien joukkojen liikuttelu tapahtuu. Ei ainakaan niin nopeasti kuin JEF-joukoille luvattu.

Vastaus on kyllä, sanoo Fallon. Suomi ei ole yksin, eikä Suomen pitäisi olla yksin, Fallon selittää.

Pitänee muistuttaa, että Suomen selviydyttyä sodasta, Suomi maksoi lännelle velkansa maailmassa ensimmäisenä. Tätä Englanti ei katsonut hyvällä eikä muutenkaan toiminut yhteistyössä Suomen kanssa heti sodan jälkeen eikä ennen. Englannin pitää todella osoittaa, miten paljon se välittää Suomesta sitoutuen.

Eikä myös Ranskankaan kanssa Englannilla silloin mennyt hyvin. Nyt Ranska olisi Suomelle hyvä rauhankumppani edistämään EU:n tavoitetta ja myös vaihtoehto Englannin ehdottamalle hävittäjähankinnalle. Saa nähdä kumpi hävittäjiä tarjoava maa vetää pisimmän korren.

Nyt Suomi liittyy perjantaina Ruotsin (Sweden) rinnalla JEF-maihin. Suomi on suomalainen, ei englantilainen eikä ruotsalainen. Suomi jättää poliittisen unionin luottaen samanmielisyyteen (samat tavoitteet).

-STSKK-


TYÖRYHMÄT ESITTÄVÄT LAAJOJA TIEDUSTELUVALTUUKSIA

Uutta tiedustelulainsäädäntöä ajetaan kiireellisenä (katso tästä VIDEO    ja aihekohdat). Aihekohdat sisältävät valvottua tiedustelua yms. alla:

Valvottua tiedustelUa (linkki)

Hybridiosaamiskeskus Suomessa-tulevaisuuden pelote?

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) ja puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) haluavat tiedustelulain muutokset perustuslakiin kiireellisessä säätämisjärjestyksessä jo kuluvalla vaalikaudella.

Suojelupoliisi saamassa oikeudet verkkotiedusteluun: Suomi haluaa suojautua terrorismilta ja vakoilulta – video

katso tästä VIDEO ja aihekohdat

Keskustan Tapani Tölli haluaa puolestaan keskittyä lakipaketin sisältöön.

– Marssijärjestys tulee vasta sen jälkeen, kun asiasisältö on selvä. Mitään syytä lainsäädännön viivyttelyynkään ei ole, Tölli totesi tiedustelulakeja koskevien mietintöjen luovutustilaisuudessa keskiviikkona.

Lakien kiirehtimistä Risikko ja Niinistö perustelivat turvallisuusympäristön nopealla muutoksella.

– Digitalisaatio, Krimin valtaus ja kansainvälisen terrorismin tuleminen yhä lähemmäksi meitä, Niinistö luetteli ympäristön muutoksia.

Siviili- ja sotilastiedusteluun esitetään laajennuksia, jotka edellyttävät muutoksia perustuslakiin. Perustuslain säätäminen kiireellisenä edellyttää 5/6 enemmistöä eduskunnassa. Kiireelliseksi julistettu laki säädetään 2/3 enemmistöllä.

Perustuslain normaalissa säätämisjärjestyksessä lain sisältö hyväksytään lepäämään yli vaalien yksinkertaisella enemmistöllä. Laki voidaan hyväksyä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen 2/3 enemmistöllä.

Jälkijunasta eturiviin

Sotilas-, siviilitiedustelua sekä tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa koskevat mietinnöt jätettiin ministereille Paula Risikko, Jussi Niinistö ja Jari Lindström keskiviikkona Helsingin Säätytalolla.

Tiedustelulainsäädännöllä on tarkoitus parantaa suomalaisen yhteiskunnan kykyä suojautua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvilta vakavilta uhkilta. Sellaisiksi nähdään mm. terrorismi, vakoilu ja elintärkeän infrastruktuurin lamauttaminen.

Tiedustelun tavoitteena on tehokas tiedonsaanti uhkien torjumiseksi ja valtiojohdon päätöksenteon tukemiseksi.

Kaikkien kolmen työryhmän vetäjät katsovat Suomen lainsäädännön olevan pahasti jälkijunassa kansainvälisestä kehityksestä ja tiedustelutarpeista. Toisaalta Suomen lainsäädännön katsotaan hyötyvän edelläkävijämaiden kokemuksista.

Mietinnöt ja niihin sisältyvät lakiesitykset lähtevät lausuntokierrokselle, jonka palautteen pohjalta hallitus valmistelee lakiesityksensä. Esitykset on tarkoitus viedä eduskuntaan tulevalla syysistuntokaudella.

Tietoliikennetiedustelua

Siviili- ja sotilastiedusteluviranomaiselle ehdotetaan uusia merkittäviä tiedustelutehtäviä ja toimivaltuuksia.

Siviilitiedustelussa viranomainen on esityksen mukaan Suojelupoliisi. Sotilastiedusteluviranomaisia olisivat Puolustusvoimien pääesikunta ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos.

Nykyisillä keinoilla voidaan hankkia tietoja yksittäisen henkilön rikoksesta Suomessa. Uudessa laissa halutaan valtuudet hankkia tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, joka ei ole rikos ja tapahtuu ulkomailla ja jonka taustataho ei ole tiedossa.

Tiedusteluvaltuuksien laajentamisen tarkoitus on havaita vakavat uhkat ajoissa. Tätä varten uudeksi valtuudeksi esitetään tietoliikennetiedustelua.

Kyse ei kuitenkaan olisi työryhmän esityksessä massatiedustelusta. Tiedustelu kohdistettaisiin rajattuun viestintäverkoston osaan ja yksityiskohtaisia hakukriteerejä käyttäen.

Tietoliikennetiedustelu edellyttäisi aina tuomioistuimen päätöstä ja kyseessä tulisi olla vakavasti kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta.

Tietoliikennetiedustelussa kertyvä ”ylimääräinen” tieto, joka ei koske tutkittavaa asiaa, tulee hävittää viipymättä.

Supon rooli muuttuu

Esitys merkitsee muutosta Suojelupoliisin rooliin. Suposta tulisi puhtaasti tiedusteluorganisaatio, joka ei enää suorittaisi poliisitehtäviä.

Tiedustelutoimivaltuuksien lisääntymisen myötä Suojelupoliisin esitutkinta- ja pakkokeinovaltuudet poistetaan. Esitutkintaan Supo voisi osallistua asiantuntijaviranomaisena, mutta varsinaisen tutkinnan suorittaa poliisi.


-STSKK-

Onko minihame huntua parempi?

Islam nousee maailman suurimmaksi uskonnoksi vuoteen 2070 mennessä, ennustetaan Pew Research Centerin toukokuussa julkaistussa tutkimuksessa. Tämän takia on odotettavissa, että yhä useammassa Euroopan maassa aletaan vaatia lakeja, jotka kieltävät kasvot peittävän hunnun, eli niqabin tai burkan, käytön julkisilla paikoilla ja kouluissa. Ranskassa ja Belgiassa tällaiset lait ovat jo voimassa.

Lakeja perustellaan sillä, että kasvojen peittäminen on eurooppalaisten arvojen vastaista. Toisaalta itse laki on eurooppalaisten arvojen, kuten suvaitsevaisuuden, uskonnonvapauden ja tasa-arvon, kanssa pahasti ristiriidassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin linjannut vuonna 2014, ettei kielto riko ilmaisun- ja uskonnonvapautta.

Kieltoa puolustetaan myös naisten oikeuksilla. Ranskassa ja Belgiassa parlamentaarikot olivat hämmentävän yksimielisiä siitä, että niqabin ja burkan kieltävä laki vapauttaa naiset. Heidän mielestään kasvojen peittäminen ei ole vapaaehtoista, vaan johtuu painostuksesta.

Huntukielto on tavallaan Euroopan sisäistä kolonialismia. Sen avulla kerrotaan eurooppalaisille muslimeille, mikä on sivistynyttä ja kuinka heidän tulisi käyttäytyä. Eurooppalaiset ovat tehneet samaa ennenkin, mutta Lähi-idässä ei muistella siirtomaa-aikoja lämmöllä.

Tutkimusten mukaan eurooppalaiset musliminaiset valitsevat hunnun käytön usein omasta tahdostaan, uskonnollisin perustein ja monesti vastoin perheensä mielipidettä. Koraani ei määrää naisia peittämään kasvojaan. Euroopassakin on varmasti myös tapauksia, joissa nainen käyttää huntua perheen painostuksen takia. Laki ei silti ole oikea tapa korjata tilannetta. Vain muslimiyhteisö itse voi puuttua uskonnosta kumpuaviin käytäntöihin.

Kun Ranskan kasvot peittävien huntujen kielto astui voimaan vuonna 2011, Ranskan sisäministeriön laskujen mukaan laki koski 2 000:ta naista. Noin viidestä miljoonasta muslimista siis vain pieni vähemmistö peitti kasvonsa. Virastoissa ja lentokentällä he ottavat hunnun pois pyydettäessä. Jos heiltä kielletään hunnun käyttö sakon uhalla, he eivät voi osallistua yhteiskunnan toimintaan täyspainoisesti. Kielto rajoittaa myös Ranskaan matkustamista, koska laki koskee turistejakin.

Lain kolmas puolustus liittyy turvallisuuteen, sillä kasvojen peittäminen vaikeuttaa terrori-iskujen tekijöiden tunnistusta. Silti muun muassa Pariisin ja Lontoon terroristit eivät käyttäneet katseita keräävää huntua. Pommin voi piilottaa myös reppuun.

Minihame vapautti länsimaiset naiset 60-luvulla. Siksi emme ymmärrä niitä, jotka käyttävät väljiä ja peittäviä vaatteita, kun paljas pintakin on sallittu. Kasvojen peittämisessä meitä häiritsee myös katsekontaktin muuttuminen yksipuoliseksi. Burka ja niqab tekevät naisesta katsojan ja miehestä kohteen, eli huntu kääntää perinteisen katseen suunnan päälaelleen. Huntu voi suojata naista ja olla vastalause länsimaiselle minihame-estetiikalle, johon liittyvät vahvasti myös laihuus, kauneusleikkaukset ja syömishäiriöt.

Maailmassa on maita, joissa naisten pukeutumisesta on määrätty lailla. Iranissa naisten on pakko peittää hiuksensa ja pukeutua säädyllisesti. Euroopan ei pidä lähteä määrittämään, miten maanosassamme asuva tai vieraileva nainen saa pukeutua.

-STSKK-

Tiede-lehti islamista 2006

Sinunkin juuresi ovat Iranissa
Antiikin kreikkalaiset halusivat unohtaa, miten lännen kulttuuriin vaikuttivat heidän itäiset vihollisensa: iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ruusun ja satakielen maa muokkasi klassisia kertomuksiamme, uskonnollisia käsityksiämme ja sairaanhoitolaitostamme – ja jopa suomen kieltä.

Heidän itäiset vihollisensa: iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään,
että ruusun ja satakielen maa muokkasi klassisia kertomuksiamme,
uskonnollisia käsityksiämme ja sairaanhoitolaitostamme – ja jopa suomen kieltä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006 [Jaakko Hämeen-Anttila]

Nykysuomalaiset ovat kuulleet Iranista lähinnä kielteisiä asioita. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa tiedotusvälineet puivat Iranin vallankumousta, jossa karkotettiin epäsuosituksi tullut ?aahi ja siirryttiin ajatolla Khomeinin johdolla valtiojohtoiseen islamilaiseen fundamentalismiin huntupakkoineen ja tiukkoine sensuureineen. 1980-luvulla esillä oli Iranin ja Irakin välinen sota. Viime aikoina on pohdittu, rikastaako Iran uraania vain voimalatarpeisiin vai ehkä kehittääkseen itselleen ydinpommin. Tapetilla on ollut myös Tanskasta alkaneen pilakuvakiistan vaihe, jossa iranilainen sanomalehti julisti lukijoilleen juutalaisaiheisen pilakuvakilpailun.
Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Iranin vanha kulttuuri on nimittäin vaikuttanut hedelmällisesti Euroopan ja samalla Suomenkin kulttuuriin jo vuosituhansien ajan.

Lähi-idän ja Iranin panos on jäänyt vähälle huomiolle, koska länsimainen historiankirjoitus on omaksunut kulttuurimme alkupisteeksi muinaisen Kreikan. Sieltä kehitystä on seurattu Rooman kautta keskiaikaan ja moderniin Eurooppaan. Tämä Eurooppa-keskeinen maailmankuva syntyi vuoden 500 eKr. tienoilla, kun kreikkalaiset alkoivat persialaissotien aikoihin tehdä eron itsensä ja barbaarien välille.

Sen sijaan varhemmat kreikkalaiset olivat tietoisia siitä, että Välimeren pohjukan kansat muodostivat tasaisen jatkumon. Egypti, Mesopotamia ja hieman myöhemmin Iran olivat innovaatiokeskuksia, joista kulttuurivaikutus säteili ympäristöön.
Orja tarkoitti alkuaan arjaa eli ihmistä

Kielellisesti Iran kuuluu tiukasti yhteen Euroopan kanssa. Iranin nykyistä kieltä, persiaa, kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, mutta tämä ei tee siitä arabian sukulaista, vaan se on yksiselitteisesti indoeurooppalainen kieli.

Läheisyyden Euroopan valtakieliin huomaa esimerkiksi tärkeimpiä sukulaisuussuhteita tarkoittavista sanoista. Persiaksi isä on pedar (vrt. saks. Vater, engl. father, ruots. fader, far), äiti mâdar (Mutter, mother, moder, mor) ja tytär dokhtar (Tochter, daughter, dotter).

Myös suomen kielessä on muistumia siitä, että iranilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueet olivat aikanaan lähellä toisiaan.

Esimerkiksi suomen lukusana sata on iranilainen laina; nykypersiassa vastaava lukusana on sad. Toinen esimerkki kertoo varhaisen iranilaisteknologian ylivoimaisuudesta. Kun suomalainen tarttuu vasaraan, hän käyttelee työkalua, jonka nimi tunnetaan jo Iranin muinaiskielestä, avestasta. Siinä nuijaa tarkoittava sana oli vajra [vad?ra]. Suomi on säilyttänyt alkumuodon paljon uskollisemmin kuin nykypersia, jossa sama sana on päätynyt muotoon gorz.

Paljon kansojen välisistä muinaisista suhteista kertoo myös suomen sana orja. Se on laina indoiranilaisista kielistä, joissa se esiintyi muodossa arya tai airya. Iranilaisille se tarkoitti miestä, meikäläistä, ja sillä nimityksellä kansa kutsui jäseniään. Suomalais-ugrilaisilla naapureilla sana siirtyi tarkoittamaan toisesta kansasta siepattuja, myytyjä tai vangiksi joutuneita ihmisiä, orjia.

Kun kansallissosialistinen rotuoppi 1900-luvun alkupuoliskolla alkoi puhua arjalaisista ja orjakansoista, sama sana päätyi suomessa eri muodoissaan tarkoittamaan päinvastaisia asioita. Pohjimmiltaan arjat ja orjat olivat siis samoja ihmisiä. Kansallissosialistiselle rotuopille Intian ja Iranin arjalaiset eivät tosin kelvanneet valituksi kansaksi, vaan ainoastaan germaanit, arjalaisen kansan pohjoinen sivuhaara.

Iranin valtion nimikin tulee tästä samasta sanasta. Keskipersiaksi Iran oli Êrân-?ahr, arjalaisten valtakunta. Alkuosan taustalla on muinaispersian monikon genetiivi airyânâm eli arjalaisten.
Zarathustralaisuus synnytti Saatanan

Jo kielivertailut todistavat muinaisista yhteyksistä, mutta täsmällisemmin kulttuurivaikutteita ja -lainoja päästään tutkimaan niiltä hieman myöhemmiltä ajoilta, joilta on myös kirjallisia lähteitä.

Muinaispersialainen uskonto, zarathustralaisuus, syntyi joskus vuosien 1000 ja 700 eKr. välillä. Se vaikutti muihin uskontoihin, kun Persian suurkuninkaat, akhemenidit, 500-luvulla eKr. valloittivat suuren osan sivistynyttä maailmaa: Anatolian eli nykyisen Turkin kreikkalaisasutuksineen, Mesopotamian eli nykyisen Irakin ja lyhytaikaisesti jopa Egyptin. Samalla muinaispersialainen tarusto tunkeutui eri kansojen tietoisuuteen.
Eniten uskontoihin vaikutti zarathustralaisuuden vahva dualismi, usko hyvän ja pahan kosmiseen vastakkainasetteluun. Hyvä olento, Ahura Mazda, on luonut hyvän luomakunnan, paha olento, Angra Mainyu, on tehnyt parhaansa turmellakseen sen. Kaikki paha – kuten myrkkykäärmeet, haitalliset hyönteiset ja muut vastenmielisiksi koetut eläimet – on siis pahan voiman luomusta. Maailmanhistoria on hyvän ja pahan välistä taistelua, joka lopulta johtaa hyvän voittoon ja pahan tuhoamiseen, mutta me elämme vielä sekoittumisen aikaa, jolloin hyvä ja paha esiintyvät rinnakkain ja toisiinsa sekoittuneina. Hyvyys on samalla myös tietoa ja valoa, pahuus tietämättömyyttä ja pimeyttä.

Juutalaiset tutustuivat tähän ajatteluun akhemenidien aikana, ja Jahve sai rinnalleen pahan kilpailijan, Saatanan. Jobin kirjassa paholainen on jo selvä toimija, Jumalan keskustelukumppani ja vastustaja. (Kysymys Jobin kaltaisesta oikeamielisestä kärsijästä sinänsä on puolestaan mesopotamialaista alkuperää; aihe tunnetaan sikäläisestä nuolenpääkirjallisuudesta.)

Juutalaisuudesta niin Saatana kuin valon ja pimeyden symboliikkakin siirtyivät sitten kristinuskoon ja jäivät osaksi länsimaista kulttuuriperimää. Nykyään sama dualistinen maailmankuva näkyy myös poliittisessa retoriikassa islamilaista maailmaa vastaan käännettynä. Puheet ”pahuuden akselista” nousevat dualistisesta maailmankuvasta, jonka länsi on velkaa Iranille.

Iranin vaikutus hämärtyi historian melskeissä
– 1000-luvun alussa eKr. nykyisen Iranin alueelle vaeltaa pohjoisesta heimoja, joita kutsutaan assyrialaisissa nuolenpääteksteissä muun muassa meedialaisiksi ja persialaisiksi.

– 600- tai 500-luvulla iranilainen Zarathustra esittää oppinsa hyvän ja pahan voiman taistelusta maailmassa. Oppi vaikuttaa juutalaisuuteen ja edelleen kristinuskoon.

– 500-luvulla akhemenidien dynastiaan kuuluva kuningas Kyyros luo Persiasta suurvallan. Hän valtaa muun muassa nykyisen Turkin länsirannikon kreikkalaiskaupungit. Tämä pohjustaa vihamielisyyden kreikkalaisten ja persialaisten – lännen ja idän – välille.

– 500- ja 400-luvun vaihde on Persian loistokautta. Kuningas Dareios I vahvistaa muinaispersian asemaa kirjakielenä, rakennuttaa hienoja palatseja ja luo valtakunnan keskuksia yhdistävän postitieverkon.

– 400-luvun alun persialaissodissa kreikkalaiset voittavat Persian maihinnousujoukot Marathonin taistelussa ja kreikkalainen laivasto lyö persialaiset Salamiin meritaistelussa.

– 400-luvun jälkipuoliskosta tulee kreikkalaisen sivistyksen kulta-aika. Tämän ajan filosofian ja taiteen tuotteita pidetään sittemmin länsimaisen kulttuurin keskeisinä juurina.

– 400-luvun lopulla kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välisessä peloponnesolaissodassa Sparta lyö Persian tuella Ateenan. Sota heikentää sekä Spartaa että Ateenaa niin, että seuraavalla vuosisadalla koko Kreikan johtoon nousee Makedonia.

– 300-luvun lopulla Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloittaa Persian. Hellenistinen kulttuuri levittää vaikutteita Aleksanterin laajan valtakunnan alueelta toiselle.

– 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. Persiaa hallitsee arsakidien dynastia. Itään laajentuvan Rooman kanssa soditaan.

– 200-luvun puolivälistä 600-luvun puoliväliin kestävän sassanidien dynastian aikana zarathustralaisuudesta tulee Persian valtionuskonto.

– 600-luvun puolivälissä arabit valloittavat Persian. Maa islamisoituu muttei arabisoidu. Arabia on kuitenkin oppineiden kielenä 900- ja 1000-luvulle asti, jolloin persia palaa vallitsevaksi kirjakieleksi.

– 900-luvun lopussa turkkilaiset seld?ukit saavat vallan Persiassa ja Syyriassa. Islamilaisten seld?ukkien häätämiseksi Palestiinasta kristityt länsimaat tekevät seuraavina kolmena vuosisatana ristiretkiä seld?ukkien alueelle. Sotimisesta huolimatta idän ja lännen välillä siirtyy keskiajallakin kulttuurivaikutteita, varsinkin ara¬bien valloittamien Pyreneiden niemimaan ja Sisilian kautta.

– 1400-luvulla turkkilaisten ottomaanien valtakunta valloittaa kaakkoista Eurooppaa, mikä lisää islamilaisen maailman ja länsimaiden välistä vihamielisyyttä.

– 1907 Britannia ja Venäjä sopivat Persian jakamisesta etupiireikseen, mutta maa säilyy muodollisesti itsenäisenä.

– 1925 kasakkapäällikkö Reza Khan Pahlavi nousee Persian ?aahiksi.

– 1935 Persian nimi vaihdetaan Iraniksi, joka tarkoittaa arjalaisten maata.

– 1979 ?aahi Mohammed Reza Pahlavi pakenee maasta, ja Iran julistetaan islamilaiseksi tasavallaksi.

Tarina matkasta tuonpuoleiseen levisi

Myös muilla alueilla zarathustralaisuus jäi pysyvästi vaikuttamaan kristinuskoon.

Länsimainen käsitys tuonpuoleisesta sai virikkeitä Iranista jo antiikin aikana. Kun 400- ja 300-luvuilla eKr. elänyt kreikkalaisfilosofi Platon kertoo Valtio-teoksensa kymmenennessä kirjassa tarinan matkasta tuonpuoleiseen, hän antaa päähenkilölle kuvaavan nimen Er (< arya). Platonin tarina pohjautuu iranilaiseen legendaan hurskaasta miehestä, jolle näytetään tuonpuoleinen ja jonka sallitaan palata raportoimaan siitä. Aihe tunnettiin myös Mesopotamian muinaiskirjallisuudessa: Gilgame?-eepoksen nimihenkilön kuollut ystävä Enkidu palaa kertomaan manalan varjoelämästä. Silti lähin vertauskohta Platonin Erin tarinalle löytyy iranilaisesta Arda Virazhin kirjasta.

Kirjan päähenkilö Arda Virazh siirtyy unessa tuonpuoleiseen ja kulkee enkelioppaan kanssa katsomassa, miten syntisille käy kuoleman jälkeen. Herättyään hän tuo tiedon eläville.

Iranista tarina siirtyi Kreikkaan ja Roomaan. Se välittyi myös myöhempään arabialaiseen perimätietoon, jossa profeetta Muhammadin taivasmatkasta kerrotaan vastaavaa legendaa. Siitä aiheen lainasi 1200- ja 1300-luvun vaihteen italialaisrunoilija Dante Alighieri, joka maailmankuulussa Jumalaisessa näytelmässään panee päähenkilön kuvailemaan helvetin, kiirastulen ja paratiisin asukkaiden kohtaloa.

Iranin vaikutus näkyy myös uskonnollisessa sanastossa. Sana paratiisi on persiaa. Se tulee alkujaan avestasta. Pairi-daêza tarkoitti palatsin ympärillä olevaa puistoa, jonne kuninkaat lähtivät metsästämään ja viettämään vapaa-aikaansa. Ylellinen puisto siirtyi hepreassa (pardês) tarkoittamaan taivaallista puutarhaa, paratiisia.
Graalin maljakin iranilaislegendasta

Iranin vanhat uskonnolliset käsitykset periytyivät länsimaille paitsi juutalaisuuden ja kristinuskon myös Rooman valtakunnassa vaikuttaneen iranilaisperäisen mithralaisuuden kautta. Se levisi varsinkin roomalaisten sotilaiden keskuudessa. Mithralaisuus kilpaili kristinuskon kanssa ja hävisi lopulta kisan vaikka oli ehtinyt levitä nykyisen Saksan alueelle asti.

Aivan jäljettömiin mithralaisuus ei silti kadonnut. Sen vaikutus näkyy muun muassa jouluevankeliumissa. Mithra-lapsen uskottiin syntyvän luolassa, ja kristinusko kopioi tätä ajatusta. Jeesuksen syntyminen luolassa oli yksi varhaisen kristinuskon legendoista, vaikka luolan vastineena hämyinen talli lopulta päätyikin kanonisiin evankeliumeihin.

Ripaus iranilaista vaikutetta on mukana myös Graalin maljan legendassa. Sen taustalla on Jamshîdin maljan tarina, joka siirtyi muinaisesta Iranista islamilaisen Iranin tarustoon ja sieltä keskiajan Eurooppaan. Graalin legendan nykyisin muistamamme muoto kertoo maljasta, johon Kristuksen veri kyljen haavasta vuodatettiin. Varhaisempi iranilainen tarina puolestaan kertoo ihmeellisestä maljasta, josta kuningas Jam?îd saattoi nähdä kaikkialle valtakuntaansa. Tämä taianomainen jâm-e Jam, Jam(shîd)in malja, on nykyään päätynyt myös Iranin kansallisen television tunnukseksi.
Keskiajalla vaikutus arabien kautta

600-luvun puolivälissä Iranin historia mullistui, kun arabiarmeijat valloittivat maan ja liittivät sen osaksi arabialais-islamilaista valtakuntaa.

Iranin kulttuurivaikutus ei kuitenkaan vähentynyt, joskin se muuttui vaikeammin määriteltäväksi. Useimmat oppineet kirjoittivat teoksensa arabiaksi ja osana laajempaa yhtenäiskulttuuria. Kun Eurooppa keskiajalla alkoi kehittyä kohti renessanssia, tällä arabialais-islamilaisella kulttuurilla oli vahva rooli, mutta nimenomaan iranilaista elementtiä on vaikea erotella kokonaisuudesta.

Keskiajan tunnetuimpia filosofeja ja lääkäreitä oli iranilainen Ibn Sînâ (k. 1037), josta Euroopassa tuli Avicenna. Hänen tärkeimmät teoksensa käännettiin latinaksi, ja hänen lääketieteellinen oppikirjansa Canon (al-Qânûn) oli Euroopassa käytössä vielä 1600-luvulla. Euroopassa häntä kuitenkin pidettiin arabialaisena viisaana; kirjoittihan Avicenna valtaosan teoksistaan arabiaksi.

Samoin läntinen sairaalalaitos sai vaikutteita Lähi-idästä. Sairaat oli perinteisesti hoidettu kotona – ja köyhät olivat tavallisesti jääneet kokonaan hoidotta. Iranissa lääketieteellinen tutkimus oli yhdistetty sairaiden hoitamiseen hyväntekeväisyytenä, ja Lähi-idän ensimmäinen sairaala syntyi Iranin Gundêshâpûriin. Arabit perivät ajatuksen. Monet hurskaat perustivat omilla varoillaan sairaaloita, jotka testamenttilahjoitusten turvin hoitivat köyhiä ja vähävaraisia.

Eurooppalaiset tutustuivat näihin arabialaisiin sairaaloihin aikana, jolloin Lähi-idän lääketiede ja terveydenhoito olivat omaa luokkaansa. Varhaisimmat eurooppalaiset sairaalat kopioivat Lähi-idän mallia ja niissä potilaita hoidettiin arabialaisen – tai iranilaisen – lääketieteen mukaan.

Iranilaisvaikutus ei rajoittunut länteen, päinvastoin: Keski-Aasiassa ja Pohjois-Intiassa iranilainen kulttuurivaikutus oli voimakasta, ja persiaa käytettiin yhtenä alueen tärkeimmistä kirjakielistä aina 1900-luvun alkuun asti. Turkki ja Intian islamilaiset kielet ovat läpikotaisin persialaistuneita ja molempien alueiden kulttuurit iranilaistaustaisia. Siksi monet myöhemmin Turkista omaksutut kulttuurilainat ovat nekin alkujaan iranilaisia. Esimerkiksi lännen taiteilijoita innoittaneet haaremiunelmat saatiin osmanisulttaanien hovista, mutta sinne haaremijärjestelmä oli siirtynyt Persiasta.

Iran innoitti Goethea ja Puccinia

Keskiajan päättyessä ja uuden ajan koittaessa tilanne oli sikäli muuttunut, että länsimaisesta kulttuurista oli tullut Välimeren alueen johtava kulttuuri. Iranilaisvaikutusta tihkui silti yhä, mutta nyt enää erikoisuutena.

Irania monessa
Iranin kulttuurivaikutus näkyy muun muassa näissä:
– eurooppalaisten kielten sanasto
– ajatus hyvästä ja pahasta kosmisesta voimasta
– ajatus paratiisin puutarhasta
– legenda sankarin matkasta manalaan
– legenda Graalin maljasta
– Tuhannen ja yhden yön tarinat
– Turandot-ooppera
– sairaalajärjestelmän kehitys
– lääketieteen kehitys
– tähtitieteen kehitys
– ruusujen viljely
– poolopeli.

Vahvimmin on uudella ajalla vaikuttanut iranilainen kirjallisuus. 1600-luvulla suurimmassa suosiossa oli iranilainen moraalifilosofi Sa’dî (k. 1292), jonka Ruusutarha käännettiin useimmille Euroopan sivistyskielille.
Ranskalaiskirjailija Jean de La Fontaine käytti hänen tarinoitaan saduissaan. Ruusutarhaan viittasivat teoksissaan myös 1700-luvun ranskalaiskirjailijat Denis Diderot ja Voltaire sekä Saksan kirjallisuuden 1700- ja 1800-luvun vaihteen supertähti Johann Wolfgang von Goethe.

1700-luvulla itämaisen kirjallisuuden klassikoksi nousi Tuhat ja yksi yötä. Lopullisessa muodossaan kirja on arabialainen satukokoelma, mutta useimmat sen tarinoista tulivat arabeille Iranista – tosin osa alkujaan kauempaakin, Intiasta.

Satujen myötä Iranista tuli tarunhohtoinen maa. Ranskalaisfilosofi Montesquieun 1700-luvun alussa julkaisemissa Persialaiskirjeissä Eurooppa esitettiin tarunhohtoisen Iranin silmin. Italialaissäveltäjä Giacomo Puccinin 1900-luvun alun Turandot-oopperan aihe haettiin puolestaan iranilaisen Nezâmî Ganjavîn (k. 1209) eepoksesta. Nimihahmo Turandot tulee suoraan persiasta. Nezâmîn kertomuksessa hän on Tûrân-dokht, turanilaistyttö.

1800-luvulla Eurooppa otti iranilaisen kirjallisuuden vastaan entistä innostuneemmin. Saksassa Goethe teki runoilija Háfezista (k. 1390) osan saksalaista kirjallisuutta. Goethen West-Östlicher Divan (1818) oli oman aikansa hitti, ja sen myötä Háfez, Goethen suora esikuva, tuli tutuksi kaikkialla saksalaisella kulttuurialueella. Vastaavasti 1800-luvun englantilaisrunoilija Edward FitzGeraldin mukaelmista 1000-luvun iranilaisrunoilija Omar Khaijamin mietelmistä tuli maailmanmenestys.

Vasta 1900-luvun jälkipuolella Iran on joutunut eristyksiin ja iranilaisen kulttuurin vaikutus on jäänyt syrjään. Ehkä meidän pitäisi koettaa nähdä Iranin valtiollisen kuoren taakse. Presidentti Ahmadinejadin ja ylimmän uskonnollisen johtajan ajatolla Khamenein jyrkkä linja on vain osa Iranin nykytodellisuutta. Sen lisäksi Iran on paljon muuta. Se on yhä edelleen ruusujen ja satakielten, runoilijoiden ja filosofien maa. Iranin elokuvateollisuus voi hyvin ja tuottaa laadukkaita filmejä, ja iranilainen runous on yhä huomion arvoista. Älkäämme katkaisko tuhansien vuosien yhteyttä päivänpolitiikan takia.