Aihearkisto: hyvinvointi

Suomi on olemassa hyvän tahtoyhteisyytensä (lue tahto-yhteisyys) vuoksi

Tutkijat ja toimittajat ovat Suomi 100-juhlien keskellä pyrkineet todistamaan, että mitään Suomen kansakuntaa ei ole olemassa. Muutama miljoona suomalaista on tahtoyhteisyytensä vuoksi toista mieltä. Kuvitteellinen yhteisö ei ole olematon yhteisö, vaikka eri kansojen puristuksista kolmen sodan kautta noussut Suomi tunnustaakin olevansa.

Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia, arveli keväällä artikkelistaan Vuoden tiedekynä-palkinnon saanut historiantutkija Miika Tervonen. 

Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole. Jostain ihmeen syystä muutama miljoona suomalaista on asiasta eri mieltä. Erityis- ja ainutlaatuisen kansan ja kansakunnan myytti tuntuu rassaavan etenkin tutkijoita. Samalla unohdetaan helposti tutkimustieto, jonka mukaan. suomalaiset ovat sekä geneettisesti että kielellisesti varsin omalaatuista porukkaa.

Mutta nämä ovat sivuseikkoja. Kansa ja kansakunta eivät ole ikuisia asioita vaan tehtyjä. Negatiivinen tulkinta perustuu virheeseen. Kehitelty ja tehty eivät tarkoita valhetta. Eikä suomalaisten tahtoyhteisyys ole valhetta. Yhteisöllisyyteen johtaa kauaskantoiset syyt, jopa armeliaat sellaiset. Suomea eikä suomalaisia kohtaan ole koskaan ollut vihaperustaisia syitä vaikka ympärillämme olevat kansat tunnustavat jatkuvan sodan vallitsevan  läsnäolon. Milloin ottomaanit, vuorostaan ruotsalaiset ja viimeisimpinä venäläiset.

Kansakuntaa ja kansakuntaisuutta koskevan tutkimuksen pioneeri Benedict Anderson kehitti käsitteen ”kuviteltu yhteisö”. Sellainen ei ole luonnollinen ja ikiaikainen asia, mutta kuviteltukin yhteisö on olemassa ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät itsensä ja mitä he tekevät.

Alun perin vuonna 1983 julkaistu ja kymmenen vuotta sitten suomennettu teos Kuvitellut yhteisöt on saanut uuden suomalaisen pokkaripainoksen (Vastapaino 2017). Julkaisu osuu hyvin saumaan nyt, kun kansoista ja kansakunnista sekä nationalismista puhutaan paljon.

Joidenkin mielestä isänmaallisuus on rakkautta, hyvää tahtoyhteisöllisyyttä, kun taas nationalismi perustuu pelkoon. Tämä ajatus on aikamoista yksinkertaistamista.

Nationalismi on kansallisuusaatetta, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa ja politiikassa. Nationalismissa ihmiset välittävät kansallisesta identiteetistään ja itsemääräämisoikeudestaan. Kaikessa voidaan mennä liiallisuuksiin, niin myös nationalismin kapeassa määrittelyssä.

Historiantutkija Jouko Nurmiainen selvittää teoksen esipuheessa Benedict Andersonin näkemystä: ”Ehkä yleisin väärinkäsitys sanaa ’kuviteltu’. Usein luullaan, että Anderson väittäisi kuviteltuja yhteisöjä jotenkin huonommiksi tai toissijaisemmiksi verrattuna joihinkin ’aitoihin’ yhteisöihin. Näin ei ole, vaan Andersonille kaikki sellaiset yhteisöt, jotka ovat niin laajoja, etteivät niiden jäsenet tunne toisiaan henkilökohtaisesti, ovat kuviteltuja ja sellaisina yhtä luonnollisia sosiaalisia olentoja kuin yhteisöt ylipäänsä”.

Andersonin esikuva oli ranskalainen historioitsija ja filosofi Ernest Renan. Hän torjui vuonna 1882 julkaisemassaan esseessä Qu’est-ce qu’une nation? (Mikä kansakunta on?) aiempien nationalistien ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta.

Renanin mukaan kansakunta on joukko ihmisiä, joita yhdistää solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen. Renan kuvaili kansakuntaa käsitteellä ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”.

”Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole olemassa”.

Se, että kansakunta ei olekaan ikuinen ja luonnollinen, ei tarkoita, ettei nationalismilla tai isänmaallisuudella olisi todellista kohdetta. Viime aikoina isänmaallisuuden käsitettä on vertailtu Suomen Ylen medioissa ajankohtaisohjelmissa ’isänmaa’-ajatuksina.
Andersonin kuviteltu yhteisö ei samaistu valheellisuuteen tai sepittämiseen. Kuviteltu yhteisö on luotu eikä huijattu. Andersonin mukaan kuviteltujen yhteisöjen erotteluperusteena ei ole syytä pitää niiden valheellisuutta tai aitoutta, vaan tapoja, joilla ne on kuviteltu.

Suomen liittyessä 2000-luvun alussa yhteiseen rahaliittoon Euroopan kanssa (EMU) ja sitten Euroopan Unioniin tämä kuviteltu yhteisö muodostui todelliseksi mahdollisuudeksi osalle suomalaisia. Nyt tutkitusti vähemmistölle suomalaisia asiasta muodostui painajainen.

”Andersonin mielestä kansakunta on syytä käsittää ”syväksi, kaiken läpileikkaavaksi todelliseksi toveruudeksi”.

Tästä Suomen ’kuviteltu yhteisöllisyys’ Euroopan Unionin kanssa vaivasi ja jopa pelotti suurta osaa suomalaisia tovereita vuosikymmenen ajan. Muodostui kuitenkin liitto mistä Suomea ei voi millään perusteella syyttää eikä vihata kenenkään kansakunnan puolelta.

”Tuntuu siltä kuin Suomen kansaa olisi ohjattu eri kansakuntien puristuksessa ilman vihaa ja syyttelyä välillä Venäjän, välillä Ruotsin vallan alla 100 vuoden välein.

Ihmiset ovat äärimmäisissä tilanteissa vaikka valmiit kuolemaan kansansa, toveriensa, toisten kaltaistensa puolesta. Tätä on tahtoyhteisöllisyys, henki. Koska kansakuntalaisuus, yhteenkuuluvuuteen perustuva identiteetti, on näin voimakas, totta kai tunnevaikutusta voidaan käyttää myös väärin. Vaan mitäpä ei voitaisi.

On vaikea kuvitella, että globaalin maailman kokonaisuudella tai vaikka EU:n tapaisella valtioiden unionilla olisi samanlaista voimaa. Hyvänä esimerkkinä on yhteistyön hakeminen ’nyt samankaltaisten’ – Englannin ja Ruotsin kanssa osallistumalla JEF-nopean toiminnan joukkojen kanssa humanitäärisiin ja jopa puolustuksellisiin tehtäviin tarvittaessa.

Nyt sitä ”voimaa” todella haetaan Suomessa ja Ruotsissa. Varsinkin Englannin ajattelutavoissa on tapahtunut Suomea kohtaan muutos viime sodan korvauksista. Tai sitten sekin on ”kuvitteellista yhteisöllisyyttä valheina” suomalaisia ja ruotsalaisia kohtaan.

Arkisemmin voitaisiin asia ilmaista niin, että kansallisvaltio ja sitä tukeva nationalistinen tunne, tässä tapauksessa ’pelottava’ Englanti kokreettisessa merkityksessä ovat nyt vahvaa perustaa myös hyvinvointivaltiolle – sille rakennelmalle, joka perustuu meidän kansalaisten maksamiin veroihin.

Mitäpä me emme tekisi toistemme puolesta vaikka se vähän kirpaiseekin. Tahtoyhteisyytemme tunnustetaan eräänlaiseksi ’talvisodan hengeksi’. ’Tahtoyhteisyys on eräänlainen tunne toimia nationalistisen, isänmaallisen ja vihan yli rakkaudella ja virheettömyydellä’. Tätä kunnioitettu presidenttimme Sauli Niinistö toistaa puheissaan.

-STSKK-

Mainokset

Englanti juksaa Suomea 100-0

Britannian puolustusministeri kertoo LM:n haastattelussa tänään, että Suomi voi pyytää meiltä apua. Hän toteaa haastattelussa, että Suomi voi pitää JEF-maita liittolaisinaan.

Suomi allekirjoittaa perjantaina  Tukholmassa sopimuksen liittymisestä Britannian johtamiin nopean toiminnan taistelujoukkoihin, joiden vahvuus on noin 10 000 sotilasta.  JEF-joukkoja (Joint Expeditionary Forces)  voidaan käyttää sotilasoperaatioihin missä tahansa, myös Suomen maaperällä.

Vuoden 2018 loppuun mennessä toimintavalmiuden saavuttaviin joukkoihin kuuluu maavoimien erikois- ja panssarijoukkojen, merivoimien ja ilmavoimien yksiköitä, muun muassa laskuvarjosotilaita.

Britannian puolustusministeri Michael Fallon kertoo Lännen Median haastattelussa, että JEF-joukkoja voidaan tositilanteessa käyttää nopeammin ja joustavammin kuin Naton tai EU:n alaisia joukkoja.

JEF ei ole Nato, Fallon selittelee. Hän väittää ettei JEF-joukot ketteryydessään ole omaamassa byrokraattista päätöksentekoa, joka viittaisi tietenkin hitaampaan toimintaan humanitäärisissä ja pienemmissä sotilastehtävissä. Herää kysymys miten isompien joukkojen liikuttelu tapahtuu. Ei ainakaan niin nopeasti kuin JEF-joukoille luvattu.

Vastaus on kyllä, sanoo Fallon. Suomi ei ole yksin, eikä Suomen pitäisi olla yksin, Fallon selittää.

Pitänee muistuttaa, että Suomen selviydyttyä sodasta, Suomi maksoi lännelle velkansa maailmassa ensimmäisenä. Tätä Englanti ei katsonut hyvällä eikä muutenkaan toiminut yhteistyössä Suomen kanssa heti sodan jälkeen eikä ennen. Englannin pitää todella osoittaa, miten paljon se välittää Suomesta sitoutuen.

Eikä myös Ranskankaan kanssa Englannilla silloin mennyt hyvin. Nyt Ranska olisi Suomelle hyvä rauhankumppani edistämään EU:n tavoitetta ja myös vaihtoehto Englannin ehdottamalle hävittäjähankinnalle. Saa nähdä kumpi hävittäjiä tarjoava maa vetää pisimmän korren.

Nyt Suomi liittyy perjantaina Ruotsin (Sweden) rinnalla JEF-maihin. Suomi on suomalainen, ei englantilainen eikä ruotsalainen. Suomi jättää poliittisen unionin luottaen samanmielisyyteen (samat tavoitteet).

-STSKK-


TYÖRYHMÄT ESITTÄVÄT LAAJOJA TIEDUSTELUVALTUUKSIA

Uutta tiedustelulainsäädäntöä ajetaan kiireellisenä (katso tästä VIDEO    ja aihekohdat). Aihekohdat sisältävät valvottua tiedustelua yms. alla:

Valvottua tiedustelUa (linkki)

Hybridiosaamiskeskus Suomessa-tulevaisuuden pelote?

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) ja puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) haluavat tiedustelulain muutokset perustuslakiin kiireellisessä säätämisjärjestyksessä jo kuluvalla vaalikaudella.

Suojelupoliisi saamassa oikeudet verkkotiedusteluun: Suomi haluaa suojautua terrorismilta ja vakoilulta – video

katso tästä VIDEO ja aihekohdat

Keskustan Tapani Tölli haluaa puolestaan keskittyä lakipaketin sisältöön.

– Marssijärjestys tulee vasta sen jälkeen, kun asiasisältö on selvä. Mitään syytä lainsäädännön viivyttelyynkään ei ole, Tölli totesi tiedustelulakeja koskevien mietintöjen luovutustilaisuudessa keskiviikkona.

Lakien kiirehtimistä Risikko ja Niinistö perustelivat turvallisuusympäristön nopealla muutoksella.

– Digitalisaatio, Krimin valtaus ja kansainvälisen terrorismin tuleminen yhä lähemmäksi meitä, Niinistö luetteli ympäristön muutoksia.

Siviili- ja sotilastiedusteluun esitetään laajennuksia, jotka edellyttävät muutoksia perustuslakiin. Perustuslain säätäminen kiireellisenä edellyttää 5/6 enemmistöä eduskunnassa. Kiireelliseksi julistettu laki säädetään 2/3 enemmistöllä.

Perustuslain normaalissa säätämisjärjestyksessä lain sisältö hyväksytään lepäämään yli vaalien yksinkertaisella enemmistöllä. Laki voidaan hyväksyä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen 2/3 enemmistöllä.

Jälkijunasta eturiviin

Sotilas-, siviilitiedustelua sekä tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa koskevat mietinnöt jätettiin ministereille Paula Risikko, Jussi Niinistö ja Jari Lindström keskiviikkona Helsingin Säätytalolla.

Tiedustelulainsäädännöllä on tarkoitus parantaa suomalaisen yhteiskunnan kykyä suojautua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvilta vakavilta uhkilta. Sellaisiksi nähdään mm. terrorismi, vakoilu ja elintärkeän infrastruktuurin lamauttaminen.

Tiedustelun tavoitteena on tehokas tiedonsaanti uhkien torjumiseksi ja valtiojohdon päätöksenteon tukemiseksi.

Kaikkien kolmen työryhmän vetäjät katsovat Suomen lainsäädännön olevan pahasti jälkijunassa kansainvälisestä kehityksestä ja tiedustelutarpeista. Toisaalta Suomen lainsäädännön katsotaan hyötyvän edelläkävijämaiden kokemuksista.

Mietinnöt ja niihin sisältyvät lakiesitykset lähtevät lausuntokierrokselle, jonka palautteen pohjalta hallitus valmistelee lakiesityksensä. Esitykset on tarkoitus viedä eduskuntaan tulevalla syysistuntokaudella.

Tietoliikennetiedustelua

Siviili- ja sotilastiedusteluviranomaiselle ehdotetaan uusia merkittäviä tiedustelutehtäviä ja toimivaltuuksia.

Siviilitiedustelussa viranomainen on esityksen mukaan Suojelupoliisi. Sotilastiedusteluviranomaisia olisivat Puolustusvoimien pääesikunta ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos.

Nykyisillä keinoilla voidaan hankkia tietoja yksittäisen henkilön rikoksesta Suomessa. Uudessa laissa halutaan valtuudet hankkia tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, joka ei ole rikos ja tapahtuu ulkomailla ja jonka taustataho ei ole tiedossa.

Tiedusteluvaltuuksien laajentamisen tarkoitus on havaita vakavat uhkat ajoissa. Tätä varten uudeksi valtuudeksi esitetään tietoliikennetiedustelua.

Kyse ei kuitenkaan olisi työryhmän esityksessä massatiedustelusta. Tiedustelu kohdistettaisiin rajattuun viestintäverkoston osaan ja yksityiskohtaisia hakukriteerejä käyttäen.

Tietoliikennetiedustelu edellyttäisi aina tuomioistuimen päätöstä ja kyseessä tulisi olla vakavasti kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta.

Tietoliikennetiedustelussa kertyvä ”ylimääräinen” tieto, joka ei koske tutkittavaa asiaa, tulee hävittää viipymättä.

Supon rooli muuttuu

Esitys merkitsee muutosta Suojelupoliisin rooliin. Suposta tulisi puhtaasti tiedusteluorganisaatio, joka ei enää suorittaisi poliisitehtäviä.

Tiedustelutoimivaltuuksien lisääntymisen myötä Suojelupoliisin esitutkinta- ja pakkokeinovaltuudet poistetaan. Esitutkintaan Supo voisi osallistua asiantuntijaviranomaisena, mutta varsinaisen tutkinnan suorittaa poliisi.


-STSKK-

Yksinäisyys on koskettava tarina

​KUVA LILLI HAAPALA

Taloustutkimuksen vuoden 2016 mukaan yksinäisyydestä kärsii 68 % suomalaisista. Lisäksi näistä yksinäistä valtaosa on alle 35-vuotiaita. Näin selviää ylen tilaamasta tutkimuksesta.

Keskiviikon 23.11.2016 ylen a2-illassa aiheena ”yksinäisyys” käytiin viisasta ja todellista keskustelua yksinäisyyden aiheuttamista haasteista ja vaikutuksista henkilöön itseensä, ystävien saamiseen ennen parisuhdetta sekä viranomaisten ja päättäjien mahdollisuuksista auttaa ja miten.

Keskustelu kääntyi heti alkumetreillä kouluikäisiin lapsiin, heidän tuntemuksiinsa yksinäisyydestä. Keskustelussa mukana tiiviisti olivat sdp:n nykyinen ja jatkoa hakeva puoluejohtaja, entinen ammattiliittopomo  kansanedustaja Antti Rinne, entinen keskustan eduskuntaryhmän, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja pankkivaltuuskunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen ja entinen NHL-jääkiekkoilija, käsityönopettaja Sami Helenius. Yksinäisyyden kokemuksista mukana oli kertomassa muun muassa bloggaaja Jenni Rotonen.

Yksinäisyyden vähentämiseksi Antti Rinteen mukaan Suomessa kaivattaisiin tiedon integrointia monelle asiantuntijalle reaaliaikaisena tietona perhe-ja yksilötasolla. Esimerkiksi jos perheeseen on syntynyt kaksoset, huolehdittaisiin se, että molemmilla lapsilla olisi kengät, ettei tarvitsisi sukkasillaan  toisen tulla kouluun. Tällainen tragedia Suomessa on jo nähty. Kaikilla keskusteluun osallistuneilla oli huoli  välitunnilla yksinkulkevasta, vähemmän huomiota saavasta koululaisesta puhumattakaan siitä syrjäytyvästä alle 35-vuotiaasta aikuisesta,  keneen yhteiskunnan ihmisestä välittäminen ei ollut ulottunut.

Miten huolehditaan riittävästä toimeentulosta ja tukijoista sellaisten perheiden osalta, joilla on pienellä aikavälillä syntynyt paljon lapsia esimerkiksi? Tällaiset perheet eivät tunnetusti ole ensisijaisesti hakemassa apua lasten yksilöllisten tarpeiden turvaamiseksi, joka näkyy yleisesti toimeentuloa suhteessa vähiten tarvitsevasta väestönosasta, selviää tutkimuksesta. Eikä yleisesti tällaista avuntarvetta edes tunnusteta yksinäisyyden aiheuttajaksi suurilapsisen perheenjäsenen osalla saatikaan välttämättömäksi ja harkinnanvaraiseksi avuntarpeeksi yleisesti. Ajatellaanko yleisesti, että se leikin kestäköön joka sen on aloittanut? Nähdäänkö tällainen perhe aina sosiaalista välttämätöntä apua tarvitsevaksi perheeksi kun jaettavaa henkeä kohti olisi tukitoimienkin kanssa vähemmän, epäillään. Ajatellaanko yleisesti, ettei suurilapsisia perheitä tarvitsisi erikseen ottaa huomioon? Mitä sanoo sosiaalilaki asiassa niin suomalaisten, ulkomaalaisten kuin muidenkin kansalaisuuden saaneiden etnis-taustaltaan erilaisten perheiden osalta?

Yleensä vielä määrältään tällaisissa suurissa lapsiperheissä tapahtuu epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisia tragedioita ja muodostuu erilaisia traumoja suhteessa yksilapsisiin perheisiin. Miten jatkossa otetaan huomioon pääosin näistä aiheutuneet sairastumiset, varsinkin psyykkiset ongelmat ja asumus-ja avioerot lasten turvallisen tulevaisuuden jatkumona? Eikö tällaisessa tapauksessa tukea tarvitse myös ne monenlaisten tragedioiden kautta lapsistaan etääntyneet lasten fyysiset vanhemmat? –

Eikö nyt olisi aika kaikkien sosiaali-ja terveysalan, varsinkin sosiaalipsykologian asiantuntijoiden aika nostaa ”kynttilä pöydälle eikä pitää sitä vaan vakan alla”? Eikö nyt olisi suurimmassa vaarassa suhteessa muihin suomalaisiin  Suomessa asuvien ulkomaalaisten tavoissa edistää ystävyyttä otettava taas tarkasteluun, vain ja ainoastaan yksinäisyyttä ajatellen,  Tampereen yliopiston sosiaali-ja terveyspolitiikan professori Juha Saari? Mitä sanoo Suomen laki, lasten oikeudet ja perustuslaki asiassa? Onko lasten syntyvyydessä tässäkin tapauksessa positiivinen vaikutus yksinäisyyden vähenemiseen? Entä ulkomaalaisten hyvinvoinnin osalta ennen sosiaaliturvaa? Entä Suomen tulevaisuudelle? On siis myös tärkeää ymmärtää monikulttuuriset asiat yksinäisyyttä ehkäisemään, Tampereen yliopiston vuonna 2010 kansalaiskasvatukseen liittyvässä tutkimuksessa sanotaan. Tätä ehkäisytyötä tukee myös a2-illan keskiviikkona käyttämä ratkaisuryhmän tulokset. Oulun seudulla on lasten syntyvyys maan korkeinta suhteessa väkilukuun. Juuri Oulusta ovat monet Tampereen yliopiston kansalaiskasvatukseen ja sosiaali-ja terveyspolitiikan tutkimuksiin johtaneet tutkimukset saaneet alkunsa.

Keskittymiseen tutkimuksissa ovat osaltaan vaikuttaneet Oulun yliopiston Kajaanin kasvatustieteiden laitoksen opettajankoulutusyksikön toiminnan päättyminen ikävällä tavalla rahoitusvaikeuksiin juuri vuonna 2010 kevään jälkeen. Oulun yliopiston rahoitusvaikeudet 2010-2012 saivat aikaan maassa muuttoa, joka osaltaan loi mahdollisuuden lähimmän seuraavan yliopiston kehittämiselle. Työttömyys tuolloin koski 1600:aa Oulun yliopiston työntekijää.

Lähteet:

Asiaan liittyvät  tutkimukset ovat luettavissa osoitteessa: http://www.uta.fi/edu/tutkimus/julkais ut.html

kansalaiskasvatukseen liittyvä väitöskirja: https://solecris.uta.fi/crisyp/disp/_/fi/cr_redir_all/fet/fet/sea?direction=2&id=10960099

KASVA-tohtoriohjelman väitöskirjat ovat luettavissa osoitteessa: http://edu.utu.fi/sivustot/kasva/julkaisut/vaitokset/2010/

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/opettajakoulutus-lopetetaan-kajaanista/164095/

STSKK: https://uutisoulu.wordpress.com/2012/10/12/maassa-maan-tavalla/


Tuija Pohjola: Huutava pula olosuhteista [2] [LBD], [3] [ESCS] liikkumisen edistämiseksi

image

Elämän laadun muuttuminen palkittaessa

Talouden kestävä pohja perustuu työllisyyteen, terveyteen ja toimintakykyyn. Väestön ikärakenteen muutoksen myötä sosiaali- ja terveysmenot tulevat kasvamaan samaan aikaan, kun palveluiden rahoituspohja ohenee.

Varusmiespalveluksen aloittavien miesten kestävyyskunto on huonoin 40 vuoteen. Yli puolet aikuisista on ylipainoisia ja tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta jo yli 500 000 suomalaista. Mielenterveysongelmat aiheuttavat jo puolet työkyvyttömyyseläkkeistä. Liikunnan kansantaloudelliset vaikutukset ovat miljardeja.

Liikunnan edistäminen osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä on yhteiskunnallisesti valtava mahdollisuus. Liikunnalla on todennettu yhtymäpinta työssä jaksamiseen, ikäihmisten kaatumisen ehkäisyyn, kouluikäisten oppimiseen ja terveydenhuoltopalveluiden tarpeeseen.

Terveysliikunnan resursointi on jäänyt liialti liikuntatoimen vastuulle sekä valtiolla että kunnissa. Tarvitaan liikunnanopetuksen ja liikuntakasvatuksen lisäksi lisää palkitsevia toimenpiteitä sosiaali-ja terveyspalveluiden yhteyteen ja rinnalle liitettävillä palkitsemisjärjestelmillä [1]. Palkitsemisjärjestelmiä on jo olemassa kuten erilaiset edut työssä, kotona, kaupassa ja harrastuksissa. Ainoastaan kokonaisvaltainen toimiva idea kokonaisuudistuksessa puuttuu.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistus, ammatillisen koulutuksen reformi, kuntataloutta koskevat linjaukset ja hallituksen kärkihankkeet linjaavat myös terveysliikunnan tulevaisuutta. Sote-uudistuksen yhteydessä on terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön luotava taloudelliset kannustimet [3].

Jotta liikkuminen koskettaisi laaja-alaisesti väestöä, ratkaisujen tulee vaikuttaa ihmisen arkiympäristöön [3]. Lisäksi ratkaisun käyttöä on pystyttävä hyödyntämään rakentamatta ja tekemättä mitään ylimääräistä (omatoimisuus). Myöskin ratkaisun tulee olla käyttäjälleen ja tarjoajalleen dataliikennettä säästävä (lähiliikennettä suosiva).

Kattava liikuntapaikkaverkosto uhkaa osin rapautua. Vuosittain tulisi käyttää lähes 400 miljoonaa euroa liikuntapaikkojen peruskorjaamiseen – korjausvelan lyhentämiseen käytetään jo noin 100 miljoonaa. Samanaikaisesti esimerkiksi Oulussa on huutava pula suosiotaan kasvattaneiden palloilulajien ja vesiliikunnan olosuhteista. Liikuntapaikkarakentaminen kaipaakin uusia rahoitusmalleja.

Olisiko tässä hyvä paikka rakentaa käyttäjille ja tarjoajille liikuntaa edistävä ja kehittävä järjestelmä kääntäen katse pois kalliista investoinnista sosiaali-ja terveydenhuoltouudistuksessa[2]

Oulussa on oikeistopuolueiden valtuustoryhmistä nostettu esille ajatus, että tulevaisuuden kunta hoitaisi vain ne lakisääteiset tehtävät. Silloin annetaan uusille rahoitusmalleille liikuntaa edistävänä tekijänä aivan uudet sfäärit. Ajatus ei ole ollenkaan pelottava, mennään kohti oikeiden tyytyväisyysmallien hakua tuotannossa, palkitsemisperiaatteita eri toimijoiden tarvitsemissa rahoitusmalleissa.

Oulu on rakentanut poliittisella konsensuksella terveysliikuntavaikutusten arvioinnin suunnitelman ja toimenpideohjelman. On päätetty alle 18-vuotiaiden maksuttomat liikuntavuorot kaupungin tiloissa, työttömien maksuttoman liikuntakampanjan ja edullisen senioriliikuntakortin. Koululaiset pääsivät talvilomalla maksutta bussilla harrastusten pariin. Lapanen-hankkeessa on kehitetty maksutonta alle kouluikäisten perheliikuntaa. Nämä eivät ole lakisääteisiä tehtäviä, mutta ennaltaehkäisevät korjaavan työn paisuvia kustannuksia osalla liikuntarakentamista ja -ohjaamista. Tärkein on jäänyt kuitenkin huomaamatta: Sen huonoimmankin kulkijan palkitseminen uudella palkitsemisjärjestelmällä, jossa vuorovaikutuksessa toimii niin kunta, toimijat ja kuluttaja [liikennevalot, LLM] [1].

Kokoamalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle kokonaisvaltainen toimintamalli ja palvelut unohtamatta edellisiä malleja, on mahdollista synnyttää toimintaa, joka näkyy kaikkien, myös sen heikoimmankin kulkijan hyvinvointina ja pienentyneinä kustannuksina. Haastan tähän työhön mukaan kaikki puolueet.

Tuija Pohjola, Forum24-lehti 7.6.2016

Haastan tähän työhön palkitsemisperusteisesta järjestelmästä kaikki valtion virkamiehet, kuntaliiton ja sitoutumattomat työnantajat sillä oikeutuksella, että tätä tekstiä saa muokata, tehdä lisäyksiä ja hyödyntää erilaisia jo olemassa olevia toimintamalleja. Vapaan toimintamallin kehittäminen tälle työlle on suotavaa.

Hannu Vilponen, puheenvuoro.uusisuomi.fi 7.6.2016

image

Näin hyvinvointi rakentuu

Viitteet:

[1] LLM, tyytyväisyysmittari

[2] LBD, elämäpohjainen suunnittelu

[3] ESCS, elämänhallintajärjestelmä, emergysaattori

-STSKK-

Suomen teollisuus on vararikon partaalla

image

Paljon puhuttu vapaakauppasopimus (TTIP-sopimus) tullessaan toisi koko Euroopan ja Yhdysvaltojen välille, ei vain Suomen ja Yhdysvaltojen välille paljon vakautta heiluttavia tekijöitä. Vaikka ajatus sinällään on hyvä sopimisen kannalta, myöskään loukkaamatta Yhdysvaltoja, asettaa tämä vapaakauppasopimus sopijan valtiolle rajoitteita. Esimerkiksi estää sellaiset mielivaltaiset hinnankorotukset kansainvälisten yhtiöiden toimissa, joilla jatkossa suojattaisiin yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien sijoitukset kohdemaassa. Nyt Suomessa entisen Fortumin sähkönsiirtoyhtiön, nykyisen Carunan sähkönsiirtohinnoittelun puitteissa osakkeenomistajien hyväksi ja palkansaajien maksettavaksi. Jos Venäjä osaltaan pystyy vaikuttamaan entisen kumppaninsa toimiin, tehkää se nyt. Kansan vauraus ymmärretään molemmin puolin rajoja yhteiseksi hyväksi.

Tätä menoa suomalaisten palkansaajien ja veronmaksajien oikeusturva ja rahat olisivat näin luisumassa kansainvälisten yhtiöiden oikeudeksi  ja varoiksi eikä vapaata kilpailua eli kauppaa näin tuollaisella vapaakauppasopimuksella ainakaan saataisi aikaan. 

Yleistä kehitystä tutkittaessa kehitystä ja hyvinvointia voi syntyä vain oikeusvaltiossa itsessään, jossa kansalaisille taataan oikeutta ja oikeutta edulliseen ja vakaaseen hintapolitiikkaan perustuen.

Venäjällä on tällä hetkellä kovat pyrkimykset vakaaseen talouteen juuri näissä kansalaisiaan koskevissa oikeissa asioissa. Nämä toimet pitää ulottaa Suomeenkin asti. Sen verran Venäjä on meille velkaa, että tukee toimillaan nyt rinnallaanasujaakin. Oikeusvaltiona Venäjän rinnalla Suomi on hyvä alusta vakaille markkinoille. Vaihto toimii vaiķka kolmannes on vuoden viennistä Venäjälle päin romahtanut. Huolimatta pakotteista EU on mahdollisuus niin Suomelle, myös Venäjälle. EU:lta nyt vaaditaan järkähtämätöntä otetta, eikä Yhdysvaltojen kelkkaan sallita lähteä.

Venäläisten isot satsaukset Suomessa toisivat jokaiselle suomalaiselle tervetulleen viestin oikeasta vakaasta maailmantaloudesta, jossa Suomi ja taitavat suomalaiset saisivat olla avaintekijöinä. Hyviä esimerkkejä löytyy rakennus -ja energiateollisuudesta. Siellä pyritään vakaaseen hintapolitiikkaan eikä pelata palkansaajien ja veronmaksajien rahoilla hinnoittelussa. Valtion tuet näin kohdentuisivat oikeisiin yrityksiin, kumulatiiviset laskelmat pitäisivät paikkansa, ketään ei huijattaisi, eikä varoja siirreltäisi Cayman-saarille asti.

Jos osakeomistus räjähtäisi levälleen ja valtionyhtiöt yksityistettäisiin, kuten on jo tapahtunut, löytyisi ongelmalle heti venäläinen toimintatapa. Rikolliset vankilaan ja äkkirikkaat kansan eteen. Tällä toimenpiteellä kuin jo historiakin UKK:n ajoilta sen todistaa, turvattaisiin kansalaisten kohtuuhintaiset palvelut ja kansanedustuslaitoksemme oikeus päättää niistä. Hyviä esimerkkejä ovat tämän päivän kohtuuhintainen sähköenergia kylminä pakkaskuukausina, kohtuuhintainen terveydenhoitopalvelu ja edulliset liikennemaksut. Kaikki nämä olisivat hyveitä täällä kylmässä pohjolassa pitkien etäisyyksien päässä.

Venäjä myös haluaa juuri näitä hyveitä yhdessä meidän suomalaisten kanssa. Voi muuten käydä niin, että otetaan tsaarinaikaiset toimet käyttöön ja sanotaan kansalle ei. Juuri tätä emme toivo nyt. On kulunut lähes sata itsenäisyyden ja yhteistyön vuotta huolimatta talvi- ja jatkosodan. Niitä virheitä ei enää ole näkyvissä eikä miesmuistissa, muutos suhtautumiseen Venäjää kohtaan on ollut suurta. Kiitos siitä.

Estämällä EU:n hankkeet vapaakauppasopimuksen aikaansaamiseksi säilytettäisiin myös nämä Pohjolan mahdollisuudet hiilineutraalin käytön lisäämiselle kohtuuhinnoin. Näitä mahdollisuuksia Yhdysvallat juuri näillä vapaakauppasopimuksilla ovat viemässä meiltä pois suuryhtiöiden omistajien ja sijoitusrahastoyhtiöiden hyväksi. Suomen teollisuus on vararikon partaalla.

Tätä kansan mieltä on Euroopan Parlamentin jäsen Anneli Jäätteenmäki. Hän tietää myös Suomen teollisuuden tilan. Hän kirjoittaa asiasta kolumnissaan 10.2.2016
Lue koko kolumni osoitteessa http://www.annelijaatteenmaki.net/investointisuoja-istuu-huonosti-kansanvaltaan/.
Anneli Jäätteenmäestä koskevia kirjoituksia on turhaan rajoitettu, asetettu jopa arkaluontoisen materiaalin asemaan youtubessa ja twitterissä.

Anneli Jäätteenmäki tuli kuuluisaksi aikanaan pääministerinä pyytäessään eroa juuri Yhdysvaltain IRAKIN jälleenrakentamispaljastusten johdosta. Tässä olisi Suomen kansan lisäksi Yhdysvalloilla anteeksiannon ja -pyynnön paikka niin kotimaassa kuin suurvaltapolitiikassa.

SUOMI, SOTE JA EDESMENNEET KUNTA-JA ALUEHALLINNONUUDISTUKSET

Nyt pian ovat kuntien mahdollisuudet omien terveyspalveluiden paremmuuteen loppumassa. Kuntien ”brändipersoonia ei pian enää ole”. Muhoksella ei voida pian enää ylpeillä nopeilla lääkäripalveluilla eikä Kempeleessä laadukkaimpaan sote-palveluun kuntien historiassa. Liminka ei voi enää ylpeillä surullisenkuuluisiksi tulleilla sosiaalihuoltoon liittyvissä ratkaisuissa eikä Haukipudas omilla surullisilla tunnusluvuillaan. Jotain positiivistakin siis on.

Uuden sosiaali-ja terveyspalvelu-uudistuksen edetessä kuntien palveluidentuottajien lattiat muuttuvat ”pyykkilaudoiksi”. Ei kulumisen takia vaan harmaantumisen ja samankaltaistumisen takia. Erilaisuutta ei enää arvosteta.

Pian brändiä ei enää ole. On saatu kuitenkin maakunnallinen ohjaustoimenpide, joka vetäisi vertoja Pekka Himasen tulevaisuudentutkimusraporttiin suhteessa terveydenhuollon, tyytyväisen asumisen ja päätöksenteon suhteen toimiessa.

Nyt suunniteltu SOTE-ratkaisu on toteutuessaan juuri päinvastainen osalla kunnissa toteutuneista tilaaja-tuottajamalleista. Siinä porrastetut hallinnot poistuvat järjestyksessä uuden SOTE-ratkaisun tieltä. Yksi, mikä on varmaa, on se ettei jo kansalaiselle vieraaksi jääneeseen maakuntahallintoon, nykyiseen aluehallintoon ole tulossa minkäänlaisia poistoja niin henkilöstön kuin toimintojen osalta.

Käytössä olevasta palvelumallista ei oteta mitään uuteen ratkaisuun. Kaikki rajoitukset suunnitellaan tiivistetysti siten, että. jokainen osa alueesta käsitellään jatkossa erikseen poissulkematta mahdollisuutta estää koko SOTEN järjestämistä itsehallintoalueella. Tästä hyvänä esimerkkinä tulee olemaan Kainuun maakunta.

Uudessa SOTESSA osataan erottaa hallinnolliset ja palvelulliset kriteerit toisistaan antaen työntekijälle tilaa toimia palveluiden jatkuvuuden kannalta vähentäen byrokratian tarvetta ohjauksessa. Vaan onko työntekijällä mahdollisuutta vaikuttaa hallinnon toimiin säästävästi jatkossa, jota nyt etukäteen suunnitellaan lausuntokierroksien avulla päätettäväksi ja ”lukkoon lyödyksi”? Onko mitään säästöjä tulossa aluehallintoon ollenkaan, kysytään?

Onko kunnilla lausuntokierroksien aikana velvollisuus edes kuunnella tavallisen kuntalaisen ehdotuksia esimerkiksi kanavasta, jota kautta kuntalainen voi suoraan vaikuttaa akkrekkroituun itsehallintoon suoraan palvelukustannuksia säästäen. Vai ollaanko silti samassa tilanteessa kuin ennenkin jossa tilaajaportaat on poistettu mutta portaat ovat edelleen aluehallinnossa? Eikö oppilas asiassa voi koskaan olla ”opettaja”, asiakas akkrekkroitu asiakas?

Onko nyt tulevassa monikanavaisessa yhteistyössä asiakkaalla vaikuttaa yhdenkään kanavan kautta hallintoon? Niin, että siitä tulisi nyt 15 vuoden pitkän tauon jälkeen jotain konkreettista asiakasta ajatellen. Siis joustavaa ja avointa hallintoa. Palveluiden tuotanto on jo monien Kainuun- ja tilaajatuottajamallien kautta koettu joustavaksi. Miksi siis purkaa niitä alta?

Tavallisen ihmisen ymmärrys ei riitä yhdistetyn tiedon, digilaitehankintojen ja hallinnon päällekkäisyyksien kustannuksia säästävään vaikutukseen. Tiedonannoissa voisi asiaa käsitellä selkokielellä niin, että vanhan tavan jo oppinut kansalainenkin sen ymmärtää.

Nyt olisi terveydenhoidon hallinnon ammattilaistenkin aika istahtaa hetkeksi ”kannoille istumaan”. Ajatus uudesta mallista kirkastuisi oikeiksi säästötavoitteiksi. Ehdittäisiin katsella sivuille, oikealle ja vasemmalle ja vähän taaksepäinkin. Tähän asti on uudistustavoitteissa juostu aivan väsyksiin asti, kertoo hallintoylilääkäri Keijo Koski taannoisesta lausuntokierrosmenettelyistä sekä toimista yhden tiedon saamiseksi digihankkeessa sote-valmisteluissa.

Kuitenkin huonona puolena voidaan pitää asumisen merkityksen kunnissa korostuessa: Asukkaan kannalta elinvoimaisen asumisen osalta ei päästä oikeaan lopputulokseen asumisen ja rakentamisen painopisteen muuttuessa keskuskuntavoittoiseksi ja sosiaali-ja terveyspalveluiden palveluiden muuttumisen maakuntavoittoiseksi. Asukkaan päätöksentekovalta asumisen eri alueilla ja eri terveyspalveluita hankittaessa yleisesti heikkenee. Kohti monopolihallintoa siis ollaan menossa. Se onko tuo Keskustan vai Kokoomuksen hanke, voidaan olla montaa mieltä.

-STSKK-