Pitääköhän työntekijäjärjestöt Juha Sipilää opettajana ja itseään lapsina?

Työkalujen tarpeesta yhteiskuntasopimuksessa:

Kirjoitukset sanomalehti Kalevassa 12.9 ja 13.9.2011

’Palveluyhteisö ei kehity nykyisellä mallilla’,

jossa yhteiskuntasopimusta on käsitelty seuraavasti:

Kognitiivinen toimintatapa rikkoontuu perustajan osalta perustajan saadessa hyödyn itselleen. Tästä on seurauksena vuorovaikutuksen kärsiminen ja totaalinen pysähtyminen ts. kognitiivinen konflikti. Tässä verrataan yhteisön perustajaa lapsen varhaiseen kehitykseen.

Tutkittavassa mallissa yhteisön perustaja, joka ei tiedä asioista paljoakaan, on edelliseen verrattuna lapsen asemassa opettajaan nähden alituisesti. Näin käytännönläheisen yhteistoiminnan malli rikotaan, eikä vuorovaikutus enää jatku entisenlaisena. Oikeassa mallissa perustaja täytyisi siirtyä opettajan rooliin opittuaan asian ja sitten oppia opettajana vuorovaikutusta. Kun lapset saavuttavat intersubjektiivisuuden, he pystyvät ymmärtämään toistensa pyrkimyksiä ja jakamaan omia kokemuksiaan. (Rogoff 1990, 67).

Esittävä leikki kehittää intersubjektiivisuutta kolmella tasolla saman aikaisesti: affektiivisella, lapset metakommunikoivat saavuttaakseen yhteisen ymmärryksen ja kolmanneksi lapset käyttävät toimintaa ja kieltä kommunikoinnin apuvälineinä. Näiden avulla lapset rakentavat yhteisen leikin kokemuksesta (Göncü 1993, 184-185).

Tuntevatkohan työntekijäjärjestöjen edustajat ehdottaessasi yhteiskuntasopimusta itsensä alituiseen asemaan, jossa yhteistoiminnan malli on mennyt rikki?

Onko muodostunut kognitiivinen konflikti heidän puoleltaan asian yhteydessä?

#eduskuntavaalit

-STSKK-

Mainokset

Kommentointi on suljettu.