Investointisuoja syytä selvittää

Parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta (TTIP) herättävät huolta yritysten investointisuojasta ja sopimusriitojen sovittelujärjestelmästä.

Yritysten investointisuoja pitää sisällään paljon tärkeämpiäkin asioita kuten yritykseen valtiolle tilittämättömiä varoja; energiaveroja sekä muita veroja yrityksen oikaistussa tuloslaskelmassa [energiavero oli ennen vuotta 2013 9%, nyt yli 23%].

Toistaiseksi kukaan ei pysty varmasti sanomaan, onko huoli aiheellista vai ei. Kesällä 2013 alkaneiden neuvottelujen kulusta tai sisällön painotuksista ei ole annettu eikä saatu tietoa. Jonkinlaisia luonnoksia on ollut jakelussa, mutta ei varmoja tosiseikkoja.

Vapaakauppasopimuksen perusajatus on selkeä ja kannatettava. TTIP:llä on tarkoitus edistää Pohjois-Amerikan ja Euroopan välistä kauppaa. Sopimus pienentää tulleja, vähentää säätelyä ja kaupan esteitä.

Sopimus synnyttäisi maailman suurimman kauppa-alueen. Tutkimuslaitosten mukaan sopimus onnistuessaan kasvattaa kansantuotetta EU-alueella 120 miljardia euroa vuodessa ja Yhdysvalloissa 95 miljardia. TTIP:n talousvaikutukset olisivat tuntuvat.

Vapaakauppa-alueen vastustajilla kivenä kengässä on yritysten investointisuoja. Euroopassa on kerätty miljoona allekirjoittajaa suojaa vastustavaan kansalaisaloitteeseen.

Suojan arvostelijat ovat piirrelleet TTIP:stä kauhukuvia väittäessään, että sopimuksen seurauksena yritysten valta kasvaa ja jossakin tapauksessa jopa ylittää kansallisen itsemääräämisoikeuden. Eurooppalaisen demokratian tukipilarit sortuisivat.

Kannattajien näkemysten perusteella investointisuojalla on tarkoitus turvata reilun pelin mukaisesti amerikkalaisten sijoitukset Euroopassa ja eurooppalaisten Yhdysvalloissa. Ulkomaisia sijoituksia ei saa pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin yleisen edun sitä edellyttäessä.

Suomen ulkoministeriön mukaan suoja lisää Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena, kun ulkomaiset yritykset voivat olla varmoja oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta markkinoilla. Sama koskee suomalaisyritysten toimintaa muissa maissa.

EU toimii jo tällä tavalla omalla yhteismarkkina-alueellaan, joten harppaus ei periaatteessa ole suuri.

Investointien suojaamisessa herättää oikeutettua huolta yritysten ja valtioiden välinen tulkintariitojen käsittely. Ainakin saatujen tietojen perusteella malli olisi amerikkalainen, jolloin tulkintaerimielisyydet vietäisiin sovitteluun erilliseen välimiesmenettelyn.

Sopimuksella perustettaisiin eurooppalaisen oikeuden yläpuolelle erillinen välimiesmenettely. Tarvittaessa kokoon kutsuttava vaihtuvajäseninen lautakunta koostuisi kolmesta käsittelyssä olevan tapauksen oikeusasiantuntijasta.

Kolmikolla olisi valtuudet määritellä korvaukset, jos esimerkiksi uusi lainsäädäntö tai tuomioistuimen tekemä ratkaisu ei tunnu yrityksestä sijoittajasuojan mukaiselta.

Mikäli tiedot pitävät paikkansa, investointisuojaan sisältyy eurooppalaisen oikeusjärjestelmän kannalta suuria ongelmia. Pahimmillaan ratkaisujen pohjana olisivat liikejuridiset edut, jotka syrjäyttävät kansallisten parlamenttien ja tuomioistuinten tekemät päätökset.

-STSKK-

Mainokset

Kommentointi on suljettu.